Viikonviikonviikko

No loppuihan se tämäkin työviikko.

Meikä on paahtanut ehkä vähän liiankin tiukalla tahdilla viime viikot.
Uusi työ vie 110%
Sen lisäksi olen ollut vanhassa duunissa hoitamassa laskutusta.
Ihan itse lupauduin.
Päivät venyvät 11-12 tuntisiksi.
Eilenkin tulin kotiin ja huikkasin heipat ja tytär vastasi hyvää yötä.
Sosiaalinen elämä on miinuksella,
ei jaksa, ei pysty, eikä höntsi.
Tytär jo sanoi, etten voi jatkaa tällä vauhdilla.
Tuttava haukkui mua hulluksi ja kysyi,
jos olen unohtanut, että olen sairastanut syövän.
No mutta - en näe yhteyttä näihin kahteen,
mutta ymmärrän pointin.

Tänään tulin suoraan ykkösduunista himaan.
Aivan ihanaa!
Valoisaa vielä kotiin tullessa
ja kerkesin tehdä ruokaa, pyykätä ja tiskata
ja nyt istun ja vingutan hyvää musaa.
Tuntuu melkein kuin ois ollut vapaapäivä.

Mutta toki huomaan,
että keskittymiskyky on ihan nollassa.
Unohdan, miksi menin keittiöön,
kirjoitan kauppalistoja, joita en itse ymmärrä ja
ajaessa ajatus harhailee ja saatan havahtua miettimään,
että mihinhän mä olinkaan matkalla
ja joko mä menin tienhaaran ohi.

Mutta ens viikolla en tee kuin yhtä työtä.