meillä on lämmin ja aika avoin suhde.
Pidämme toisistamme ja yleensä elämme yhteiselämäämme sulassa sopusoinnussa
Tekniikalla on vaan tapana yrittää saada mut polttamaan päreeni.
Se kiusaa ja tekee ongelmia ihan älyttömistä jutuista,
joiden pitäisi olla selvä kuin pläkki.
Ja joskus mä vaan rakastan enemän Lapiota ja Mullan tuoksua kuin Tekniikkaa.
Arvaatte varmaan, että silloin jätän Tekniikan ja vietän aikaa Lapion ja Mullan kanssa
Ja nautin siitä suuresti.
Koko perjantai-illan ja lauantaipäivän vietin Lapion ja Mullan parissa.
Kaivoin (lähes) kaikki kasvini maasta ja perustin uusia kukkapenkkejä.
Hiki virtasi noroina Lapion kanssa touhutessa,
mutta lopputulos sai minut tyytyväiseksi.
Eikun sisälle ja Tekniikan pariin.
No, joku herne oli jossain mennyt johonkin väärään reikään ja Tekniikka ei suostunut yhteistyöhön.
Voisko olla niin, että se nyt vanhoilla päivillään on tullut mustasukkaiseksi ja känisee Lapion ja Mullan kanssa viettämästäni ajasta?
Jo aikaisemmin näppis lopetti toimintansa.
Hiiri kyllä skulas, muttei näppis.
Juu - tarkistin piuhat ja patterit ja putsasin ja buuttasin ja irrotin ja kytkin.
Jopa useampaan otteeseen.
Jopa useampaan otteeseen.
Ei herännyt henkiin.
Lainasin siis tyttären näppistä.
No jostain syystä jonkun aikaa hyvin toimittuaan,
ei tyttärenkään näppis enää tehnyt kirjaimia.
Ei kirjaimia = ei Teknillistä yhteiselämää.
No siis sit vaan vianetsintäoperaatioon.
Piuhat, kytkökset, liitokset, patterit, kuun ja auringon asento, feng shui, huitui...
Ja hitto.
Vanha näppis oli herännyt henkiin ja sen päällä oli papereita, jotka painoivat näppäimiä, joten se siitä.
Problem solved!
Sit piti päästä kunnan uuteen kokousjärjestelmään.
Ensi viikolla alkavat kokoukset ja esityslista pitää lukea.
Ei toimi.
Huutaa väärää salasanaa,
huuta yhtä ja huutaa toista
huuta yhtä ja huutaa toista
ja etsin helppejä ja yritän jos jollakin konstilla.
Kunnes muistan, että on ollut puhetta käyttisjärjestelmästä ja kirjaudun Tuliketulla ohjelmaan
- JA AVOT!
Problem solved!
Muutaman jutun päätän printata.
Ähä, ei ehkä olis pitänyt.
Ähä, ei ehkä olis pitänyt.
Kun printteriä harvoin käyttää,
tuppaavat värisuuttimet tukkeutumaan
ja printeissäni oli vain tekstirivien alaosia,
tai vain yläosia,
tai vain yläosia,
1/4 kirjaimia,
täysin käsittämätöntä tekstiä.
Suutinten putsaus, kohdistus, putsaus, koeprintti, putsaus ja koeprintti ja väri loppu!
No onneksi mulla on aina varalla väripatruunoita.
Eli lataus ja putsaus ja koeprintti ja kohdistus...ja...ja...
No onneksi mulla on aina varalla väripatruunoita.
Eli lataus ja putsaus ja koeprintti ja kohdistus...ja...ja...
Tässä vaiheessa windows-järjestelmästä on kovaa vauhtia tulossa widows-järjestelmä
tai jopa open window-järjestelmä kun harkitsen koko toosan heittämistä ulos ikkunasta.
Kaikkien toosien.
Nyt on prkle Tekniikka lähellä kuolemaa!
Kaikkien toosien.
Nyt on prkle Tekniikka lähellä kuolemaa!
Puhelin soi
ja tytär vapauttaa minut murha-ajatuksistani.
Hetken tauko just nyt taisi pelastaa Tekniikan hengen.
Ja minut raivokohtaukselta.
Ja naapurit karmealta huudolta.
Takaisin palatessani kaikki sujui kuin tanssi.
Tekniikalla ja mulla menee taas hyvin.
Olemme jälleen kerran selvittäneet kriisimme
ja jatkamme sopuisaa elämäämme taas seuraavaan tappeluun saakka.
Katotaan sit taas kuka määrää kaapin paikan.
Vai tuleeko ero ja ostan uuden koneen?
Sekin on vakavasti harkinnassa.
En mä tee mitään Tekniikan kanssa,
joka ei pysty tyydyttämään mun tarpeitani....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti