Tässä yksi vanha tekstini:

Kuuleppas,
en aina uskalla ajatella asioita eteenpäin,
kun pelkään,
että ajatukset paistavat kasvoiltani
poskien punana,
hymynä,
(tai silmien loisteena)
tai muutoin...

Eilen nukahdin
ennen kuin kerkesin "ajattelemaan" mitään,
karvainen koira kainalossa
peittojen alla
lämpimässä.
Uniini et edes tullut,
mokoma...
Heräsin neljältä ja totesin,
että saan vielä hetken nukkua.
Viideltä kello jo soikin
ja maailmani pyörähtää käyntiin.

Menen tänään "edustamaan".
Puen päälleni sisäisen haarniskan
ja kauniit vaatteet
ja hymyilen niin kuin vain voi onnellinen ihminen hymyillä.
Minulla on salaisuus,
jota kukaan ei tiedä.
Ja jos sallit,
otan sinut mukaan juhliin,
apujoukoksi,
henkiseksi tueksi
ja lisäsuojaksi