Lisäyksenä edelliseen tekstiin
ja lähinnä muistutuksena itselleni
(ja varoitus: sisältää vahvaa kielenkäyttöä)

Jospa rouva muistais kunnioittaa kroppaansa.
Kuinka lujaa pitää takoa, että taas muistuu,
mitä on läpikäyty?

Muistais, että on taaperrettu puoli vuosisataa.
Ja hyvin on kroppa palvellut ja pysynyt kasassa.

Vikasta sytopaskasta on aika tasan vuosi.
Ja miltä tuntui kun myrkyt sekoitti kropan
Ja kaikki karvat lähti?
Kaikki maistui paskalle ja aivot oli hitaalla
ja oli päiviä kun ei bunkasta ylös päässy.
Ja oli viikkoja, kun ei pystynyt kunnolla edes kävelemään.
Ja nyt jo kuvitellaan, että pitäisi juoksun sujua ongelmitta!

Vikasta sädehoidosta on about 10 kuukautta.
Palo karrelle arvet, rinta ja solisluu
ja selästä kuoriutui nahka.
Väsymys oli niin totaalinen että yöunet veny 12 tuntisiksi ja kuitenkin piti päivällä ottaa tirsat.
Ja siitäkin saatana kroppa selvisi!

Sen jälkeen vedettiin vielä ruusun takia kolme pitkää
antibioottikuuria, osittain suonensisäisesti sairaalassa maaten,
osittain suonensisäisesti terveyskeskuksessa,
2 kertaa neljän viikon kuuri ja vikana kuuden viikon kuuri eli ilman vahvoja antibiootteja noin puolisen vuotta.

Ja sit vielä kehtaa vinkua, ettei tykkää kropastaan.
Jumalauta!
Nyt nainen älliä peliin!
Kroppasi on ainoa lajiaan!
Se hienosti toimiva värkki!
Hoida sitä huolella, kyllä se siitä vielä tokenee
Ja palvelee vielä seuraavatkin 50 vuotta.
OLE ITSELLESI ARMOLLINEN!!