Kyyneleitä riittää jokaiselle päivälle

Ollut tunteiden vuoristorataa koko viikko.
Milloin surua ja voimattomuutta,
milloin luopumista,
milloin liikutusta ja
tänään ilon kyyneleet.

Minä, moottoriturpa ja kovis,
suuri ja vahva ja voimakas
olen ihan mahdoton itkupilli.
Enkä häpeä sitä.
Kaikki mut tuntevat tietävät,
että itken häissä ja hautajaisissa,
valmistujaisissa ja elokuvissa,
kauniista puheista ja sydämestä annetuista lahjoista.

Juniori soitti tänään,
on tsempannut ihan helvetisti lopputenttien kanssa.
Yksi osa-alue on tuottanut erityistä tuskaa
ja tenttejä on tehty useampi.
Aineopettajana pudotuspelistä nauttiva tyyppi.
Onneksi koulussa on muutama todella hyvä opettaja
ja he ovat tehneet paljon juniorin puolesta.
Ja tänään vihdoin selvisi,
että juniori saa valmistumispaperinsa muiden luokkatoveriensa kanssa!
Ei varmaan tarvii arvuutella kuka taas itkeä tillitti?

Noi mun tiitiäiset on mun kallein aarteeni.
En ole tittelien perään,
haluan vain, että he pärjäävät ja
saavat tehdä sitä,
mistä nauttivat ja
mikä saa elämän maistumaan!
Heistä kukaan ei ole laiska eikä tyhmä
ja heistä jokaisella on lämmin sydän.
Olen heistä todella ylpeä!!!