Tärähtänyt kuva.
Onhan kirjoittajakin vähän tärähtänyt.
Viides vuorokausi vaaka-asennossa.
Kuumetta enempi tai vähempi joka päivä.
Ääni yskimisestä ihan rikki
Kurkku ja keuhkot ja vatsalihakset kipeet.
Kaikki on hyvin, kun saa maata vällyjen alla puhumatta ja hengittämättä...
Kun pitkään pötköttää menee päivät sekaisin
Ja kuume tekee, ettei aina voi olla varma,
onko joku juttu unta vai ihan oikeesti.
Ja itse unet on kyllä olleet sitä kovempaa horror-osastoa.
Eilen olin satavarma, että tänään on työpäivä
ja ymmärsin, etten ole työkykyinen.
Ja että ehkä tarvitsen tujumpaa yskänlääkkettä tai/ja antibiootteja
Piti siis raahautua lääkärille.
Tyttäret menivät anoppilaan syömään
ja mulle luvattiin sellaista neljän tunnin odotusta terkkarin odotustilassa.
Kuumeessa se ei oikeestaan tee heikkoa,
koska minä pystyn nukkumaan.
Toimenpidehuoneesta tulee vanha, siisti pariskunta,
rouva rollaattorilla ja herra keppiin tukien.
Istuvat viereeni odottamaan.
Mies kysyy mikä numero heillä on.
Ja vaimo selittää, ettei heillä enää ole numeroa,
että nyt odotetaan, että kutsutaan nimellä.
Menee muutama minuutti ja mies kysyy mikä heidän numeronsa on.
Herra on pahasti dementoitunut ja kysymys toistuu kerta kerran jälkeen
Ja vaimo vastaa usealla eri tavalla,
mutta rupeaa jo hermostumaan.
Yhdellä kerralla, kun vaimo taas sanoo,
Että tullaan nimellä kutsumaan,
herra naurahtaa ja vastaa: "Ja sitähän minä en usko!!"
Ja keskustelu jatkuu samaan malliin.
Rouva sanoo miehelleen alakulosena:
"Ne pistää mut odottamaan varmasti vain sen vuoksi, että minä poltin eilen"
"Poltatko sinä?" kysyy mies
"Kyllä, eilen ruoan jälkeen..."
Tässä vaiheessa minun tekisi mieli rauhoitella rouvaa,
ettei odottaminen siitä johdu,
että hän on nauttinut paperossin jouluruoan päälle,
että täällä me kaikki odotetaan,
toiset tunnin pari, toiset pidempään.
Rouva menee kysymään hoitajilta,
koska on hänen vuoronsa ja pyytää miestä istumaan paikallaan ja odottamaan.
Hoitajat vastaavat, ettei voi tietää, edellä on vielä niin ja niin monta potilasta.
Ja setä ei muista, että piti istua odottamassa vaan nousee lähteäkseen...
Onneksi terkkari on niin pieni, että vaimo ei voi olla sitä näkemättä.
Hän sanoo miehelleen, ettei enää odoteta, nyt lähdetään kotiin.
"Ollaanko me valmiita?" kysyy mies
"Ei, mutta me lähdetään nyt kotiin" vastaa vaimo ja niin he lähtevät.
Ja minä niin toivon, ettei rouvalla ollut oikeesti jotain sydärinalkua tms ja ettei hän tänään enää herääkkään vastaamaan miehensä jatkuviin kysymyksiin...
Me muut jäämme odottamaan.
Osa on mennyt kotiin muutamaksi tunniksi odottamaan vuoroaan ja palaavat odottamaan.
Eli on täysin mahdotonta arvioida, koska mahdollisesti voisi olla oma vuoro
Minullekin annettiin se mahdollisuus,
mutta olen autoton ja bussit ei liiku joulupäivänä.
(Enkä vielä tässäkään yhteydesä ymmärtänyt, että seuraava päivä on pyhä)
No tulihan se minunkin vuoroni.
Keuhkokuume.
Ja lääkärille ilmoitan, että huomenna pitäis olla töissä.
Vähän se ehkä kohotti kulmiaan,
mutta enhän minä siihenkään reagoinut
Antibiootit ja kolmen päivän saikku.
Mutta ei ollu legurikaan ihan kartalla.
Kolmen päivän saikku kirjoitettuna neljältä iltapäivällä mun mielestä tarkoittaa tätä päivää ja kolmea lisää,
onhan kuluva "työpäivä" jo lusittu.
Mutta tässä tapauksessa se oli kuluva päivä ja kaksi lisää
Eli kun 26.12 on pyhä,
niin kyse olikin yhden päivän saikusta :D
Mutta paskat siitä,
lääkkeet sain, se oli tärkeetä.
Ja jos ei tunnu huomenna hyvältä,
niin takaisin terkkarille.
Kotona soitan työnantajalle ja silloin mulle valkenee,
että tänään on vielä vapaapäivä!!
Eipä ole jouluruokaähky.
Ei ole oikein ruoka maistunut.
Eikä makeatkaan.
Itseasiassa mikään ei ole maistunut.
Jos olisin yksin,
en varmasti olisi syönyt sitäkään vähää.
Se mummo ja vaari sieltä terkkarista jäi mieleen.
Ajattelen omaa äitiäni,
jonka lääkärikäyntejä "valvoi" aina joku siskoistani tai veljistäni.
Ja pappaa, jota siskot ja veljet kuskailivat lääkäriin.
Ja papan vaimoa, jota siskoni auttavat moninaissa asioissa.
Ja isä, jota minä ja siskoni kuskattiin ja hoidettiin.
Ei saisi vanhoja ihmisiä jättää yksin hoitamaan vanhoja puolisoitaan....
Hyvät ihmiset, pitäkää huolta toisistanne!
