Sukuloimassa

Suku ja sukulaisuus

Mulla on lasten isän ja oman äitini puolelta iso suku

Mammalla oli sisaruksia tusina.

Osa joutui sotalapsiksi Ruotsiin

osa oli sota-aikaan jo aikuisia.

Yksi lähti rakkauden perässä Saksaan

ja joutui leirille.

Muutama jäi Ruotsiin

ja muutama muutti sinne työn perässä.

Ja osa jäi kotipaikkakunnalle meren ja maanviljelyn äärelle.

Osalla kävi paremmin kuin osalla.

Osasta mulla on aivan ihania muistoja,

osa kuului elämääni

ja olivat minulle todella rakkaita

ja muutaman olen tavannut vain kerran elämässäni,

isoisäni hautajaisissa.

Osaa serkuistani en ole koskaan tavannut.

Osan olen tavannut lapsena,

mutta en ketään aikuisena.

Viime lauantaina "ensimmäisen isäni" vaimo vietti syntymäpäiviään

Olimme suurin osa sisaruksista kahvilla

Pitkään on ollut puhe,

että lähdettäisiin äitini kotikonnuille tervehtimään vielä elossa olevaa tätiä ja mahdollisia serkkuja

ja nyt veli kysyi,

josko sunnuntaina lähdettäisiin...

Tuumasta toimeen.

Vanhin sisko, toiseksi vanhin veljeni,

hänen vaimonsa ja heidän lapsenlapsensa

ja minä,

sisaruskatraan nuorin

Mulla on muistikuvia mummolasta.

En siellä ole ollut paljoakaan,

sisarukseni olivat siellä pieninä kokonaisia kesiä.

Osittain palkattomina lapsenpiikoina

ja apulaisina

mutta myös poissa Stadista ja

landella oli sentään ruokaa...

Siihen aikaan elämä ei aina ollut helppoa.

Ei vanhemmille eikä lapsille.

Matkalla sain kuulla vanhoja ja uusia kertomuksia

sisarusteni lapsuudesta.

Löydettiin "mummola",

mutta siellä ei ollut ketään kotona.

Sen talon sijainnista minulla on voimakas muistikuva.

Etsittiin vielä äidin siskon kotipaikkaa,

äidin siskoskatraan nuorimpia...

Löydettiin perille ja talossa asuikin nyt meidän serkku.

Tosin vain hänen miehensä ja tyttätensä olivat kotona.

Täti oli kuollut noin vuosi sitten

ja hänen miehensä puoli vuotta sen jälkeen.

Serkku oli koiralenkillä ja hänen miehensä kertoi,

mistä mahdollisesti tavoittaisimme hänet.

Ja taas mentiin

Ja löydettiin serkku.

Muistan nähneeni nuo iloiset silmät.

Olemme suunnillen samanikäiset.

Jonkun aikaa käytiin läpi muita serkkuja,

sekä muita kyläläisiä,

joista osa oli minulle pelkkiä nimiä,

ilman kasvoja.

Äidin sisaruksista on enää vain yksi elossa,

yksi näistä Ruotsiin jääneistä....

Matkalla takaisin yhdellä tieosuudella

minulle tuli todella voimakas tunne,

että paikalla on minulle jokin suurempikin merkitys.

Tiedän nähneeni siitä unta.

Mutta en muista mitä siinä on tapahtunut

tai miksi juuri sen kohdan muistan.

Eiköhän se selviä joskus...

Jotenkin surullinen olo.

Yksi sukuhaara tyhjenee

eikä enää ole ketään,

jolta kysyä

miten asiat olivat.

Ei ketään, 

joka kertoisi äitini suvun hassut tarinat.

Koko joukko, isoisästä lähtien,

oli villiä, veikeää ja iloista porukkaa.

Kaikenmaailman pilanteossa koko ajan.

<3