Itsenäisyys,
se on kyllä hurja juttu!
Ei se ole itsestäänselvyys,
vaikka osa meistä on tainnut sen unohtaa.
Itsenäisyys saa minut aina vähän surulliseksi
ja vihaiseksi,
mutta toki olen myös kiitollinen.
Minun isäni syntyi 1914.
Joutui sotaan ja sotimaan,
mutta ei siitä halunnut puhua.
Ei osallistunut veteraanitoimintaan,
koska halusi sota-ajat unohtaa.
Eikä saanut mitään veteraanietuisuuksia
eikä veteraanimerkkiä hautakiveensä.
Noita veteraaneja on niin vähän enää elossa...
He taistelivat meidän puolestamme,
koska heitä niin käskettiin
He sotivat,
koska muuta mahdollisuutta ei edes ajateltu.
Ja eivät he sotineet sellaisen maan eteen,
joka ei huolehdi omistaan,
joka ei auta heikkoja,
jossa ei kaveria auteta.
He taistelivat tasa-arvon ja hyvinvoinnin puolesta,
itsenäisyyden ja
paremman elämän puolesta.
Annetaan veteraaneille,
niille viimeisille elossa oleville,
hyvä loppuelämä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti