Kun pakkanen kiristyy,
niin joku aina sanoo,
että nythän se vesi tuntuu lämpimältä..
No ei.
Nollan pintaan oleva vesi ei tunnu lämpimältä
vaikka pakkasta olisi -35.
Sekin on kokeiltu.
Silloin on vaan vedestä noustua
päästävä nopeammin takaisin lämpimään koppiin.
Ja pidetävä hanskat kädessä,
ettei sormet jäädy kiinni ovenkahvaan.
Vähän samalla tavalla kuin kieli rautakaiteeseen..
Näpit tarttuu ovenkahvaan jo muutamassa miinusasteessa.
Viehättääköhän tässä samalla se,
että suoriutuu jostakin vaarallisesta?
Kroppa alkaa jo hiukan tottumaan kylmään veteen
ja haluan sinne päästyäni olla vähän pidemmän hetken.
Tasoitan hengityksen ja lillun hetken.
Tiedän, että aika nopeesti sitä kangistuu
eikä sitä oikein edes tajua,
ennen kuin yrittää kammeta itseään tikkaita ylös jorpakosta.
Piruuttani googlasin hypotermian 0 asteisessa vedessä
ja sehän iskee pahimmassa tapauksessa jo vartissa.
Sinä vaiheessa ei enää aivot ja lihakset toimi niin kuin pitäisi.
Harjoittelemalla kylmänsietokyky paranee,
mutta ei pidä kuvitella olevansa norpanpoikanen!
Pitäisi joskus kellottaa,
kuinka pitkä on normipulahdus.
Vaikka se tuntuu pitkältä,
niin veikkaan, ettei vedessäoloa jatku muutamaa minuuttia pidempään.
Joku hullu juttu tekee, että sinne haluaa uudelleen.
Oiskohan ne adrenaliinit ja endorfiinit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti