Tänään on 23.12.2016
Päivä ennen aattoa.
Ja minä makaan reporankana sängyn pohjalla.
Iski flunssa ja ääni lähti.
Yskiessä irtoo keuhkonpalasia.
Mutta ei tämä mitään.
Tasan 2 vuotta sitten sain elämäni toisen sytostaattiannoksen.
Eka annos sai mut todella sairaaksi, mutta tiesin,
että kortisonit pitävät mut vauhdissa ja pystyssä.
Vielä jouluaattona piti mennä Meilahteen saamaan piikki vauhdittamaan verenproduktiota.
En saanut nukuttua kuin muutaman tunnin,
joten viideltä jouluaamuna nousin ylös leipomaan sämpylöitä.
Sämpylöitä, joiden mausta en tiennyt mitään...
Lapsuuteni joulut ovat moninaisia.
Niihin mahtuu aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
On jouluja, joita ei halua muistaa
ja on jouluja, joiden tuoksu ja ilo ja rauha ovat vieläkin sielussa.
Lämpiminä, joulunpunaisia ja ihanina.
Eniten rakastan jouluja, jolloin koolla on suuri porukka.
Siihen lapsena totuin.
Ja aviovuosina samoin.
Joulu on koko perheen juttu
Ja koko perheen pitäisi kokontua jouluna yhteisten patojen ääreen.
Tämä joulu vietetään tosi pienesti.
Minä ja tyttäret.
Melkeinpä luulen, että hekin kaipaavat suurta porukkaa...
Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti