Nå tusan ändå

Nu alla köksspykologer
....psykologer....

Jag sover jättedåligt.
Fast jag rör på mej o är ute
o äter hälsosamt.
Får inte sömn o/eller vaknar stup i kvarten.
Två veckor på semester o har mardrömmar om jobbet.
Men inte om mitt nuvarande jobb
utan banken jag senast jobbade i för 4 år sen!
Och så är jag på semester utomlands
O allt blir stulet,
igen en gång.
Samma temor om o om
Tappar bort mej eller så blir allt stulet
eller så kämpar jag på jobbet.
WTF?

Så nu go'vänner: ge mej en diagnos!
(Hopplös - jo de vet jag)

Ps. En gammal favoritmardröm fattas ännu:
Stora tågstationer med enorma mängder peronger
och jag alltid på fel

Onko kaikki jo sanottu?

Onko kaikki jo sanottu?
Kaikki sanat kertaalleen käytetty?
Onko jokainen pilkku viilattu
ja piste painettu paikalleen?
Onko välimerkit kohdillaan,
rytmittämässä menoa?
ja loppusoinnut?
Onko niitä?
Maalaavatko kielikuvasi maisemia?
Kerrotko kokonaista tarinaa?
Oletko suunnitellut alun ja lopun,
vauhdin ja seesteisen osuuden?
Oletko?

Kirjoita vaan
naputa hiljalleen
Anna sanojen valua, muodostua,
kaikua ja kasvaa.
Anna mennä!
Kerro omalla tavallasi!
Älä mieti liikoja
vaan tyhjennä pääsi paperille.

Onko ne vain sanoja?
No ei todellakaan!
Ne tulevat minun päästäni,
minun sydämestäni
Ne ovat minun sanojani
minun antamassani järjestyksessä.
Ne ovat minun luomuksiani
Ja ne ovat minulle tärkeitä!

Iloinen

Elämä on jotain ihan muuta kuin facebook,
twitter, snapchat, LinkedIn, periscope tai blogi.
Elämä on tässä ja nyt.
Elämä on tuoksuja
kosketuksia
katseita
puheluita
ja tapaamisia.
Pettymystä, vihaa, iloa, surua, naurua ja itkua.
Elämä on suolaa ja makeaa,
nälkää ja janoa
Mikään ei tunnu yhtä hyvältä kuin puhelu muksuilta,
jutustelu maan ja taivaan välillä,
ilman pakkoa tai paineita.
Tai siskon tai veljen tapaaminen,
lämmin halaus ja hyväksytyksi tuleminen.
Yhteinen menneisyys.
Rakastan hyvän ystäväni katsetta,
jossa minä näen tapaamisen ilon.
Sinä tiedät vikani,
mutta sinun silmissäsi olen täydellinen
Minä tiedän heikkoutesi ja vikasi,
ja rakastan sinua juuri siksi

Minä elän
ja olen siitä helvetin iloinen!

Pelottaa...

Kaipa meillä kaikilla on pelkomme.
Usein ei ehkä sanota suoraan, että pelottaa.
Sanotaan, että ei haluta, ei voida, ei keretä tai
keksitään vaan jokin tekosyy
sekä itselle että muille.

Mulla on ystäväpiirissä todella rohkeita miehiä ja naisia
On palomiehiä, poliiseja, räjäyttäjiä, sairaanhoitajia, vakavasti sairastuneita, kotiäitejä, radiotoimittajia, musiikintekijöitä, taiteilijoita, lentämään opetelleita, sukeltajia...
Kaikissa ikäluokissa, ammateissa, sukupuolissa löytyy todellista rohkeutta
Ja pelkoja

Aamulla mulle iski ajatus,
että se mikä mulle on helppoa kuin heinän teko
voi olla jollekin toiselle paniikin ja kauhun paikka.
Ja että me erilaiset täydennämme toisiamme.
Että me annamme voimaa toisillemme
Että me voimme auttaa toisiamme.
Myös pelkojen voittamiseksi.
Aikaisemmin olen sanonut, että mun kaveripiirissä "rapsutetaan toistemme selkää"
eli minä autan sua tänään ja huomenna sinä autat minua,
mutta en ole aikaisemmin tajunnut,
että tämä toimii myös pelkojen selättäjänä.

Aika vähän mulla on pelkoja
ja olen aikamoinen yllytyshullu ja heittäytyjä,
mutta huomaan, että sairauteni on tehnyt tehtävänsä:
Musta tuntuu siltä, että jos olisin kissa,
olen jo käyttänyt osan seitsemästä elämistäni.
Enkä halua tuhlata niitä loppuja turhiin hölmöilyihin
Kuolema ei sinänsä pelota,
mutta kaikki se mikä jää kokematta surettaa...

Music - again

Juu
Tässä kuvassa Hietsu on vielä tyhjä ja rauhallinen.
Myöhemmin se oli ääriään myöten täynnä tanssivia ja laulavia kansalaisia.

Päivä oli aurinkoinen mutta tuulinen
ja mulla eka lomapäivä
Tiedossa taas yksi suurista: Foo Fighters!
Kuvia ei ole, tai siis on, mutta koska en tunge eturiviin,
niin pojat ja tytöt näkyvät vain pikkuruisina murkkuina
ja screeneiltä tietysti.
Lyhyenläntänä näen paremmin kaukaa,
kun ihan nokassa kiinni ei seiso joku kaksimetrinen korsto...
Siksi tämä orpo stage kuva.

Stagen täyttivät vuoroillaan
Vant, Apulanta, The Kills, Biffy Clyro
ja sokerina Pohjalla Foo Fighters.

Hemmetin hieno tilaisuus.
Vant ja Kills mulle uusia.
Kills tosi mielenkiintoinen
Ja Apulanta on vaan jotenkin niin jees.
Huomasin osaavani kaikki biisit.
Biffy Clyro ei oikein ole mun juttu.
Mutta Dave Grohl marssitti Killsin laulajattaren,
Alison Mosshartin laulamaan kanssaan.
"She might...or she might not...sing on our new album..."
Laulut sujuivat ja mä vähän luulen,
että Alisonia kuullaan seuraavalla levyllä.
Ja Michael Monroe oli paikalla ja lavalla.
Mies ja huuliharppu
Ja spagaatit
Mutta ei paha, nyt siis sain nähdä hänetkin.

Ihan hemmetin hieno setti!
On se vaan perkeleen hienoa sada nähdä ja kuulla live-musiikkia!

Johtuen auringosta ja viileästä merituulestatuulesta
lähes poltin käsivarteni.
Ja Hietsun kuivasta, pöllyävästä hiekasta johtuen
kurkku oli yöllä kuin Saharan autiomaa
ja hiukset harmaat ja klähmäset hiekasta.
Kuteet harmaan pölyn peitossa.
Yöllä.en enää jaksnut suihkuun,
joten heräsin hiekkalaatikosta

Ehkä mä ihan vähän rakastuin tohon Daveen..
Niin hemmetin lempeän tuntuinen kaveri.
Ja mä rakastan sen upeaa huutoa/karjumista!!!
Tommoset äänet saa mut vaan sekaisin.

Se mikä myös oli mielenkiintoita,
oli poliisien määrä alueella.
Maijoja alueen ulkopuolella riittämiin
Ja alueela liikkuivat jalkaisin ja segwaylla,
Mc-poliisit ajoi kävelyreiteillä
ja kotiin lähdettäessä oli tilannetta rauhoittamassa ratsupoliisit ja maijat tietty
Olikohan sillä jotaki tekemistä alueella tehdyn etsinnän kanssa, jossa ensin etsittiin rikollista ja myöhemmin kerrottiin, että tarkistettiin/etsittiin mahdollista terroriteon suunnittelijaa.
Ja suuret ihmismassathan houkuttelee kaikennäköisiä pipipäitä...

Tänään onkin sit ollut ihan erilainen päivä
Katotaan, miten päättyy,
josko vaikka siitä sitten huomenna.

Kuckugranskogen

I vissa saker är jag inte alls så värst tvåspråkig.
Flora o fauna är såna ämnen.
Det finns växter jag kan bara på svenska o vissa bara på finska o så finns de ju dom jag kan på fi-sv och t.o.m på latin.

I vissa saker är jag faktist gammaldax.
Tycker om att jobba kroppsligt.
Älskar använda lie.
Att gräva o påta med växter.
Att hugga ved.
Och gillar nästan att plocka ogräs för hand.
Det har kanske att göra med att när händerna jobbar i sin egna takt så flyger tankarna fria.

Det har regnat
Och varit rätt så varmt
Allt har slagit ut, börjat växa o grönska
o på min gård , mellan husen, har hunnit växa upp en kuckugranskog.
RoundUp tar inte på dom och dom ska veck
så de är bara att ta handskarna på o börja.

Vad heter kuckugranen på riktigt?
På finska tror jag att den heter "korte".
Och nä, jag googlade inte.

Jobbar i tystnad o tänker på min far.
Han räkna alltid allting.
Hur många skottkärrslass
Hur många gurkor, hur många tomater,
hur många sprutkannor vatten
Hur många fiskar o vilken sort, hur många kilo, hur långt, hur länge...
Min skottkärra (eller skottkärror!) har punktering,
så jag plockar kuckugranarna i ett ämbar modell "lite större".
Det blir faktist tre stycken fulla ämbar.
Men jag vill inte räkna
För det spelar ingen roll för mig

Om jag sku vara en karl skulle jag måsta ha nån maskin att göra det här med.
Nån grävare eller larvfot eller nåt.
Nåt som durrar och surrar och skramlar
Så jag brrr:ar lite med mina läppar och skrattar åt mig själv.
Tänker att om älskas inte sku vara så skönt så sku nog karlarna upppfinna en maskin till det också!

Kuckugranarna är borta.
Jag har på känn att det måst bli punkkibastu.
Kommer ihåg att jag köpte från båten en bodyscrubb med Himalaya salt o mandel o honung.
Den ska provas nu!

In med tanten o i duschen.

Längtar efter Turkisk bastu med tvättare o massage,

en kombination som får en att sväva i helt andra sfärer

Scrubben doftar härlig fast saltet svider en aning

eftersom jag har så torr hud.

Inga punkkir hittas.

Oj vet ni

Efteråt doftar jag gott

Huden är len o känns smörjad

Det här var bra,

nästan som hamam...

Tack Tuvull för tipset!

Music-musik-musiikki

The Rock Fest, Vehkala, Vantaa

Tätä upouutta festaria ihan uudessa mestassa on somessa puitu.
Ihan hemmetisti.
Minäkin pistin lusikani somesoppaan ja tässä omassa foorumissani voinkin tilittää vielä vähän laajemmin.
Ihmiset myi pilkkahintaan lauantain lippujaan perjantain järjestelyongelmien vuoksi.
Bändilistaus oli mitä hienoin ja muusikot hoitivat osansa paremmin kuin hyvin

Edellisestä kuvasta näkyy, miten lähellä Vehkalan asemaa paikka on.
Seison juna-asemalaiturilla kuvaa ottaessani.
Kuva on lauantailta, perjantaina jengi marssitettiin pitkälle poispäin alueelta, jotta sitten satiin jengi jonoon ja takaisinpäin porteille.
Koko matkaa koristivat karja-aidat.
Jono kuitenkin liikkui, joten ei hätää.

Alue oli osittain asfalttia, osin mutavelliä ja osin louhosmursketta (ei mitään sepeliä vaan ihan suurikivistä mursketta) eikä pinnat olleet mitenkään tasaisia... mutta festareillehan ei tulla korkkareissa (paitsi aloittelijat)

No, mutta vessajonot vetivät
Ja kaljajonot ja ruokajonot.
Mutta kulkuväylät eivät vetäneet,
eikä perkele-telttaan päässyt kuin päädystä ja taasen niitä perkeleen karja-aitoja ohjamassa karjaa teuraalle...

Nah well
Royal Republic kuultiin jonossa ja vikat biisit alueella ja sit Viikate, Kotiteollisuus, Pain, Turmion Kätilöt ja Rammstein - ah jawohl!!!

 En satsannut kuvaamiseen vaan nauttimiseen. Tuolla Perkele-teltan uumenissa esiintyvät Turmarit...

 Ja tässä Rammstein:
ah ja voi!
Siis niin sikahyvä!
Ihan just sitä mitä odotin!
Mikä tulishow!
Mikä show!
Mein hertz brennt!

Ja sit piti mennä kotiin...
30.000 henkeä tunkee samaan aikaan menemään. Ahtaat portit rajoittavat kulkua ja takanaolijat hermostuvat ja alkavat työntämään. Just tämänkaltaisissa tilanteissa saattaa syntyä ruumiita.
Tungoksessa sattuu ja tapahtuu ja jälkikäteen joutuu lukemaan kourimisista tungoksessa...
Karja-laumaa ohjataan aitauksin eteenpäin ja kaikki kulku Vehkalan asemmalle on suljettu portein.
Kukaan ei selitä mitään eikä mitään ohjeita tai infoa lue missään.
Kun ei ole paikkakuntalainen ei tiedä mihin meitä juoksutetaan
Jengi hikeentyy ja kaataa aitoja ja juoksee päättömästi takaisin Vehkalaan ja kehälle ja vaikka minne.
Järkkäreiden terveys on koetuksella.

No meidät marssitettiin seuraavalle juna-asemalle eli Vantaankoskelle. Siellä joku on kuullut, että kulkee vain tämä yksi juna ja se menee Helsingin suuntaan.
Junan kuljettaja tiedottaa, että juna lähtee vasta kun se on täysi.
Kotona olen kolmelta yöllä.

Lauantaina somessa kiehuu.
Moni lupaa, ettei ikinä enää tule tälle festarille.

Ymmärrän, että on turvallisuuskysymys, ettei asemalaiturille voi päästää koko mullilaumaa,
joku juntti takaalta lähtee tunkemaan ja joku edessä putoaa raiteille, mutta tiedottamalla kaikki tämä paska olisi vältetty....

Day 2

Minähän en luovuta!
Olemme sopineet kellonajan paikalle saapumiseen,
koska Michael Monroe.
Mutta, mutta.
Me ollaan missattu, että aikataulut on muuttuneet ja niinpä jää Mr Monroe näkemättä.
Mutta se oli ihan oma moku!!

Joten: Dead by April, Peer Gunt, Stam1na ja Evanescence

Ja järjestäjät on olleet somessa: tiedotteet järjestelyistä pyörivät screeneillä ja kahvia saa ostaa ja porukkaakin on paljon vähemmän.

Lemin pojat: Stam1na on kasvanut yhdeksi mun suosikeista. 

Välispiikit on ihan sikahyviä

ja musiikki on ihan helevetin energistä.

Me like!!

Ja sokerina pohjalla Evanescense

Kotimatka ei tunnu yhtä vittumaiselta,

kun tietää, 

että iltalenkin osoite on Vantaankoski,

että Vehkalasta mennän vain Tiksin suuntaan

ja että busseille pääsee tuolta sillankupeelta.

Ei huutoa, raivoamista, vittuilua vartijoille tai muutakaan ongelmaa.

Näin se olis pitänyt tehdä eilenkin!

Kotona olen kolmenpintaan

Kiitos Rock Fest

Kiitos Vehkala

Than you for the music!!

Vind för våg

Bloggen min
den har blivit vind för våg
fått vila en vecka
stått tom, allena, utan nya ord
förlåt alla ni tusentals läsare som väntat och väntat förgäves...
(smått fniss)

Inte brist på ord
inte brist på teman
nähä ni
men nog brist på tid!

Jag har med hjälp av en vänn fraktat hem nygamla soffor och fört bort dom gamla
Jag har varit på skolning och
på lillajulskryssning (precis det, mitt i juni)
träffat min kära vän från fjärran land
och moschat två dygn på Rock Fest.
Och allt det här fast jag jobbat.
Så vet ni,
jag har bara kommit hem o sova
o byta kläder
o stuckit iväg igen.

Så småningom ska jag nog rapportera om allt
So stay on tune!!

Jokainen meistä

Jokainen meistä tuntee tyypin,
jolle koko elämä on suorittamista.
Sen, joka aloittaa salitreenin maksimipainoilla,
ja treenaa kunnes joku paikka repee.
Hänet, joka ei lähde juhliin,
jos ei voi vetää perskännejä ja pokata jonkun hoidon.
Se, joka lähtee 10 km lenkille kylmiltään
ja veren maku suussa
Sen joka vetää kaiken överiksi,
ja jolle jokainen takapakki on maailmanloppu.
Jos tällä tyypillä ei paikat toimi,
se yleensä on sen toisen syy.
Peiliin ei voi katsoa,
kun sieltä saattaa näkyä jotakin epätäydellistä.
Mitä tämä tyyppi saavuttaa?
Sydärin?
Korkean verenpaineen?
Lyhyen ja vaikean elämän?

Elämän kauneus piilee epätäydellisyydessä.
Siinä, että osataan arvostaa myös epäonnistumisia
ja oppia niistä.
Siitä, että tehdään jotakin joskus hitaasti,
nauttien ja ilman paineita.
Että vilkaistaan taaksepäin,
jotta suuntimat eteenpäin on ok.
Se, että aloittaa alusta, ei ole maailmanloppu
vaan uuden alku.
Saattaahan sellaisenkin tyypin verenpaine olla korkea
ja saattaa se saada sydärinkin
ja elämäkin saattaa olla lyhyt,
mutta sellainen tyyppi on jakanut iloa muiden elämiin
ja sydämiin
ja sellaisen tyypin elämä on ollut antoisampaa,
rikkaampaa ja nautinnollisempaa.

Elämä on ihanaa
ja jokainen meistä poistuu näyttämöltä jossain vaiheessa.
Nautitaan niin kauan kuin pystytään!

Suvi

On tää Suomen suvi ihan sikasiisti!
Olen pitkään ollut lähdössä Meikon ulkoilualueelle,
koska tiedän, että alue on upea
ja olen viimeksi käynyt siellä n. 30 vuotta sitten.
No nyt kun aloittelen uudelleen aktiivista liikumista,
niin jokainen juttu,
joka potkii vauhtia menoon, on tervetullut.
Joten aamulla mietin Meikoa, Kopparnäsiä ja Porkkalaa.

Meiko voitti

Alue on kallioinen ja metsäinen ja valitsin neljän lammen Kotokierroksen.
Mietin tietysti pidempää lenkkiä,
mutta tossa maastossa tuo alle viiden kilsan lenkki oli ihan tarpeeksi.

Lampien läheisyydessä oli märkää suomaista maastoa.
Koskakohan viimeksi olen ollut tälläisessä maastossa.
Paikoitellen kuivan havumetsän ja kallioiden tuoksu on huumaava.
Paikoitellen tennarit kastuvat kosteikoissa.

Ekat kilsat oli pelkkää nousua.

Ja ekana lampena Kotolampi.

Reitti on tosi hyvin merkitty.

Ja Sportstrackerin kartta back-up'ina

 meno on minullekin turvallista.

Voin koska tahansa tarkistaa mihin suuntaan olen menossa 

Maasto on tosi vaihtelevaa

ja huonokoipisen ei ehkä pidä tulla tänne

Jatkuvaa nousua tai laskua

Seuraavana olivat Mustjärvi,

Kakarlampi,

Immerlampi ja

Korsolampi

 Nää maisemat on vaan niin upeat.
Mulla oli kaffet ja voikkari mukana,
mutta koska reitti ei ole tuttu
ja sen vaativuus yllätti,
en pysähtynyt muuta kuin kuvaamaan
ja juomaan vettä

Silmät ja sielu lepäävät.

Vaikka ajoittain hiki valui pitkin selkää

niin ajoittain tuuli tuiversi

ja rupes melkein paleltamaan

Tämä oli ainoa paikka

jossa mulla suuntimat sekos kokonaan

enkä löytänyt reittimerkkejä.

Eiku takasin viimeisimpään merkkiin

ja uus yritys.

Ja kännykästä tarkistus

Muutamaan kertaan piti palata ja pähkäillä

Ja kyllähän se reitti sitten löytyi

           Paikoitellen oli tosi märkä maasto 
tai ojia, joiden yli oli rakennetu pitkospuut.

                   

On aivan ihanaa,
että tälläinen joka-paikassa-eksyvä voi näillä merkityillä reiteillä vaeltaa ilman pelkoa eksymisestä.
Mulle nää onnistuneet vaellukset antavat iloa ja onnistumisen tunteita ja kuntoa.

Jälkikirjoitus

Tulin kotiin

Pesin auton

Kastelin kukat

Otin kaffepaussin

Ja pienet tirsat

Ja jatkoin touhuilua.

Myöhemmin illalla

Sauna pitkän kaavan mukaan

Olut

Ja 

Hyvää yötä!

Päivä on ollut mahtava!