Avanto!

 Toinen aurinkoinen vapaapäivä.

Eilen olin vain pienen hetken pihalla.

Aamu kun meni puhelimessa.

You know - relatives and good friends,

3 phonecalls - over 3 hours :)

Siivosin ja tein vähän parempaa ruokaa.

Nautittiin kalasta,

lammaspaistista (ekaa kertaa elämässäni tein ihan ite)

korkkasin hyvän punkkupullon.

Sauna lämpiämään

ja sit sohvaperunaksi television eteen.

Mulla on ihan tajuton määrä äänitettyjä juttuja,

musiikkia,

elokuvia

dokkareita

sarjoja

Tälläisinä sluibauspäivinä voi valita jotakin just silloin mieluisaa.

 

 Eilen jo olin päättänyt,

että pitää päästä järveen.

Parin viikon sitkeä flunssa ei oikein ole kannustanut pulahduksiin.

Tänään vedin repun selkään ja lähdin.

Pari ekaa kilsaa tuntui siltä,

että keuhkonpalaset lähtee irti ja

nokan salaiset putoukset aukesivat

ja mietin, 

että oonko mä  nyt ihan varma tästä.

Mutta öiset suonenvedot ovat palanneet

ja nyt olen jo varma siitä,

että pulahdusten puutos johtaa näihin mukaviin yöllisiin ulinakohtauksiin.

Jos joku kuvittelee, että meillepäin on muuttanut susilauma,

niin ei.

Se olen minä!

 Ei kun järveen!

Ja voihan v*** miten taas kirpaisee se sinne meno!

Mutta koska olen jo tottunut avantouimari niin tiedän miten kroppani toimii.

Osaan rauhoittaa hengitykseni,

osaan järkeillä paniikintunteen pois

ja kun hengitys tasaantuu,

voi rauhassa uida ja nauttia kylmästä

ja keskittyä siihen,

miltä kropassa tuntuu,

Ja hei - tuntuu taivaalliselta!

Jotenkin vielä ripeä kävely ja pikkuhiki pinnassa

tekevät pulahduksen vieläkin ihanammaksi.

 

Aurinko lämmittää jo

ja järvestä noustessa voi ihan rauhassa jäädä laiturille hetkeksi nauttimaan.

Nauttimaan maisemasta,

auringosta,

ja tunteesta, 

joka kehoon on pulahduksesta jäänyt.

Kotiin kävelee taas uusi ihminen,

itsensä voittanut yksilö.

Ah ja voi!

Kokeilkaa - ihan oikeasti!

Se oli keskiviikko...

Tänään kotiin tullessa oli ihan sellainen fiilis,

että jotakin on unohtunut.

Että on jotenkin hassua tulla töistä suoraan kotiin.

Piti ihan tarkistaa almanakasta,

että onko ihan oikeesti jo toinen vapaa ilta tällä viikolla...

Keli oli ihan jees

joten mun olisi pitänyt mennä ulos.

Kävelylle

Lenkille
Pihahommiin
Autonpesuun

What ever

Mutta mä en halua.

Mä haluan tulla kotiin,

lukea noita mun kirjoja

kirjoittaa blogia

kuunnella äänitettyinä tyttären radio-ohjelmia,

kun ei päivällä pysty kuuntelemaan.

Ennen kuuntelin häntä lähes päivittäin

Kaipaan hänen ääntään.

Soitin hänelle

Paskat mä minnekään lenkille mennyt.

Istun kuuntelemassa tytärtä

ja päivittämässä somea.

Söin hyvää ruokaa,

join kaksi mukillista kahvia

ja pistin pyykkikoneen pyörimään

Taidanpa vielä pistää naamaani yhden Kinder-munan

Ei ole pakko jos ei taho

Niin se vaan on!

What a weekend!!

Olen painanut pitkää päivää, tehnyt töitä kuin pieni sika!

Välillä en oikein ole tiennyt olenko tulossa vai menossa

ja jotenkin tuntui siltä,

että viikonloppuna olisin vain halunnut nukkua.

Nukkua kaikki univelat pois.

Mutta 

Kävi niin, että sain tyttäreltäni ja hänen avomieheltään joululahjaksi liput balettiin.

Ja he ovat mukanani kokemassa jotakin aivan uutta.

Kukaan meistä ei aikaisemmin ollut baletissa

mutta me kaikki olemme uteliaita ja haluamme kokea erilaisia juttuja.

Siispä

ensin mentäisiin brunchille.

Paikaksi olivat valinneet Kaartin.

Ah ja voi

ruokaa oli kaiken sorttia,

ja hyvääkin oli.

Ainoastaan kalaruoat olivat hiukan suolattomia,

mutta mielummin suolaton kuin liian suolainen.

Napa täynnä hyvää safkaa suunnistimme siis Kansallisoopperaan/balettiin

 

 Tämä maailmankartta on maalattu Kaartin seinään 1935. Rajat ja maiden nimet ovat hiukan muuttuneet tuon jälkeen...

Ja alla vain pieni osa brunssin tarjoiluista

Näytökseksi oli valikoitunut Don Quijote

Osaksi, koska opiskelen espanjaa.

Ja osaksi, koska tarina on meille tuttu.

Meillä on upeat puitteet

ja upeat tanssijat

ja yllätyksekseni oli suuri, kun huomasin nauttivani esityksestä!

Itseasiassa nautimme kaikki!

Ehkäpä esitys oli sopivan "kepeä",

huumorilla höystetty ja estradilla tapahtui koko ajan muutakin kuin balettitanssia.

Aivan ihana!

 Ja suoraan Helsingistä takaisin kotipaikkakunnalle,

mutta ei kotiin.

Uudelleen löytämäni sukulainen täytti tasavuosia

ja minulla oli kunnia saada kutsu juhliin.

Mutta ei niin kuin luulisi,

ei kotiin tai juhlahuoneistoon

vaan paikalliseen Viintupaan!

Ravintolan pitäjä on myös vanha tuttu ja sukulaiseni ja minun lapsuuden/nuoruuden ystävä.

Aivan ihana tilaisuus juhlajuomineen, salaatteineen, lauluineen, tietokilpailuineen kaikkineen.

Paljon vanhoja tuttuja,

paljon halauksia,

muistoja

naurua ja hyvää mieltä.

Kotiin pääsin siskonpojan kyydillä 

ja kotona olin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Väsynyt, mutta onnellinen,

montaa uutta kokemusta rikkaampana!

Ja sunnuntai otin ex-anopin mukaan ja lähdimme naapuriseurakunnan kirkkoherran ja hänen vaimonsa eläkejuhliin.

Olemme kummatkin työskennelleet siinä seurakunnassa ja tämän khran alaisuudessa.

Oli siis itsestään selvää,

että menemme mukaan.

Naapurikunta on minulle todella rakas.

Olen siellä työskennellyt kymmenisen vuotta.

Kunta on pieni ja minusta tuli kuin paikkakunnan oma tyttö.

Moni luuli, että sitä olenkin, vaikka en koskaan ole siellä asunut.

Myös tämä seurakunta on kuin oma seurakuntani.

Oli ilo ja kunnia olla mukana niin ihanassa ja lämminhenkisessä juhlassa.

Oli ihanaa nähdä ilo entisen esimiehen silmissä kun hän meidät näki.

Oli ihanaa saada lämpimiä halauksia seurakunta/kuntalaisilta.

Sydän täynnä iloa ja riemua suunnistin takaisin kotiin.

Jos olisin kovasti uskova, sanoisin, että oli siunattu viikonloppu.

Viikonloppu oli uskomattoman hieno.

Eikä kaduta lainkaan, etten saanut maata kotona sohvaperunana.

Oi että!

Tänään tahtoisin

Tänään tahtoisin kirjoittaa
niin kauheesti tahtoisin kirjoittaa
tuhat kaunista
ja miljoona ihanaa
sanaa, lausetta, tarinaa.
Mutta sydämeni on raskas.
En pysty, en voi, eikä sana taivu niin kuin haluan.
Ei kulje kuten yleensä
eikä solise kuin kevätpuro.
Väsymys vie luomisvoiman,
innon ja halun ja naurun
Haluaisin vain olla,
ilman aikatauluja edes muutaman päivän.
Palautua tästä oravanpyörästä
edes hetkisen...

Music maestro

Istun ja kuuntelen Celtic metal´ia ja mietin mennyttä vuotta.
Meditatiivistä musiikkia.
Näitä kuunnellessa ymmärtää, miksi muinoiset kylän tietäjät
ja parantajat käyttivät rumpuja ja yksioikoista musiikkia päästäkseen "oikeaan olotilaan"
Mallia vaikka tästä;

https://youtu.be/Co8Qo4hTyb4

Viime vuosi oli musiikillisesti yhtä ilotulitusta ja juhlaa.
Näin todella monta artistia, joista todella pidän.
Monta bucket list bändiä sai vetää yli listalta,
koska Suomea hemmoteltiin suurilla nimillä ja kuuluisilla bändeillä.
Melkein ähkyyn asti todella hienoa musaa.

Kelailen ensi kesän festariesiintyjiä ja keikkoja.
Onhan niitä tänäkin vuonna,
mutta esimerkiksi lempparifestarini, Tuska, on minulle tänä kesänä pettymys.
En näe montaakaan minua kiinostavaa juttua....
Rockfest on nelipäiväinen keskiviikosta lauantaihin ja Hyvinkäällä.
Siellähän olisi kaikkea kiva, mutta olen ne eniten kiinnostavat jo nähnyt.
Ja julkisilla Hyvinkäälle vie vähintää pari tuntia per suunta.

Heti Hyvinkään jälkeen olisi Hesassa Hollywood Vampires.
Se olis mielenkiintoinen, ihan vaan vaikka "nice to see"-kategoriassa.
Tässä seuraavassa vetävät rakastamani David Bowien biisin
(en ole ihan vielä päättänyt, onko tää raiskaus vai ihan jees juttu ;) )

https://youtu.be/GauUyyEgSmU


Ainoa tällä hetkellä plakkarissa oleva fläbä on Metallican keikalle....

Taidanpa vaan sukeltaa Aurin, Holopaisen uuden projektin biiseihin ja lopettaa miettimiset tähän.
Kaunista, niin tavattoman kaunista...

Asioilla on tapana ratketa yhdellä tai toisella tavalla...

https://youtu.be/fYVmmWNskjs


Toivottavasti linkit toimivat!

Miltä se tuntuu?

Miltä se tuntuu, kun on todella iloinen?
Kun ilo kuplii sisältä ulospäin
nauruna, kiljahduksina, lauluna, myhäilynä.
Silloin tuntuu, kuin olisi saanut tunnetilan lottovoiton.
Kuin koko maailma hymisisi.
Kuin avaruus laulaisi.

Miltä se tuntuu kun rakastuu?
Kuin oikein hullaantuu,
kun menee jalat alta ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa.
Se tuntuu siltä, kuin saisi tuhat volttia hyvää oloa suoraan sormille.
Kuin aurinko paistaisi lämpimästi sydämeen asti.
Kuin kesätuuli puhaltaisi lempeästi luihin ja ytimiin
ja sieluun.

Miltä tuntuu, kun vihdoinkin huomaa tulleensa raskaaksi?
Kun lapsi on niin odotettu,
että melkein sattuu.
Silloin tuntuu siltä,
että on vihdoin tehnyt jotakin oikein,
että universumi puhuu kauttasi
että elämän salaisuus on sisälläsi

Miltä tuntuu, kun lapset lähtevät maailmalle?
Tuntuu yksinäiseltä, tuntuu ihanalta, tuntuu surulliselta
mutta tuntuu  myös siltä,
että näinhän tämän pitää mennä.
Tämä on oikein
Tähän on tähdätty koko elämä.
Olen tehnyt jotakin oikein ja lasteni siivet kantavat.
He lähtevät, mutta palaavat käymään,
Täyttävät talon naurulla ja riemulla,
istuvat keittiön pöydän ääreen ja hyvällä halulla syövät sen mitä tarjoat.
Puhua pulputtavat,
nauravat,
halaavat ja ehkä jonakin päivänä kertovat,
että sinusta tulee anoppi,
isovanhempi.

Ja se onkin se hetki, jolloin voi taas kysyä,
että miltä tuntuu olla todella iloinen....

Pienissä häissä

Minulla oli suuri kunnia lauantaina olla mukana kummityttöni häissä.
Vaikka olen kova puhumaan
eikä esiintyminen pelota
ei puheen pitäminenkään ole ongelma
niin nyt en edes harkinnut puheiden pitämistä.
Minä kun olen sellainen itkupilli kun tullaan tunteikkaisiin hetkiin.
En vaan pysty.
Enkä pitänyt.

TIlaisuus oli aivan ihana.
Lämminhenkinen, toisiaan paljon rakastava pariskunta
ympärillään lähimmät ystävät ja pieni joukko sukulaisia.
En ole aikaisemmin tutustunut sulhasen perheeseen,
mutta nyt siihenkin oli oiva tilaisuus.
Mahtavaa, iloista ja mukavaa joukkoa.

Monta kaunista puhetta,
niistä liikuttavin morsiamen pikkusiskon todella tunteikas puhe.
Kyyneleet virtasivat kyllä muiltakin kuin pikkusiskolta....
Ruoka oli hyvää, tarjoilu oli mahtavaa, seura oli mahtavaa
ja musiikki livenä soitettua ja tanssittavaa.
Voi että tuntui hyvätä viettää ilta hyvien ystävien ja sukulaisten seurassa!

Kotiin palasi pikkuhiprakkainen, iloinen ihminen,
elämä tuntuu hyvältä ja mukavalta kun välillä tapahtuu jotain muttakin kuin vain työtä,
työtä, työtä ja työtä.
Vaikka sitähän tietysti taas riittää ensi viikolla...

Avantooooon!

Ihan uskomaton keli tänään!
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja luonto näytti miltä näyttää kaunis talvipäivä.
Pakkasasteita vain 4-5
Jos eilen mietinkin sitä avantoon menoa,
niin tänään ei kyllä mikään enää pidätellyt.
Kamppeet reppuun ja kävelylle.
Rannallepäin tuuli puhalsi suoraan kasvoihin ja tuntui todella kylmältä.
Melkein kaks kilsaa piti köpötellä ennen kuin sai lämmön nousemaan kroppaan.

Ja sit oltiinkin perillä

Rannan parkki oli ihan täynnä autoja ja ajattelin jo,
että kävelen vähän etäämmäs ja palaan ruuhkan hälvettyä.
Mutta menin kuitenkin.
No iso porukka oli pilkkimässä ihan uintipaikan vieressä!

Jotenkin tunnen itseni ihan hulluksi kun sanon,
että kylmässä vedessä lilluminen tuottaa mielihyvää.
Se sinne meno kyllä kirpaisee, mutta jo avannossa kroppa rauhoittuu
ja muistaa mikä on homman nimi
ja olotila muuttuu rauhalliseksi ja auvoiseksi.

Ja jälkikäteen kroppa kuumottaa jännästi sisältä ulospäin.
On lämmin ja hyvä olla.
(syksyn/talven ekoilla kerroilla palelu saattaa jatkua koko illan)
Ja kotiinpäin oli aurinko suoraan kasvoissa.
Riisuin hanskat, riisuin pipon ja lopulta vielä kaulaliinakin tuntui ylimääräiseltä.

Jotenkin ristiriitaista, että jäällä liikkuminen pelottaa paljon,
kun avannossa olo ja kylmä vesi on kuitenkin ympäristönä tuttu.
Kaipa se ero on siinä, että jäihin pudotessa ei voi valita hetkeä,
ei ole lämmintä koppia jossa vaihtaa vaatteita
ja märät vaatteen painaa hitosti
ja avannosta ylöstulo voi olla todella työlästä
ja kylmähän kangistaa.
Vai onko se sitä,
että kun tiedän ihan oikeasti miten se kylmä kangistaa,
niin pelko päinvastoin vaan lisääntyy?

Mistä noita tietää?

Ja pohjetta ei enää pakota.
Se taisi olla puutetta - avannon puutetta!

What a day!

Takana hurja viikko.

Duunia kahdessa mestassa aamu kahdeksasta ilta kymmeneen.

Paineen kestää, kun tietää, että se loppuu

Perjantaina jo suunnittelin,

miten lauantaini käytän

mutta kaikkihan te jo vissiin mut tunnette :D

Ajatuksissa oli lenkki avannolle, pulahdus ja köpöttely takaisin

 sauna, kauppareissu ja vaateostokset.

Ja sit sluibailua.

 

Tuli lauantai ja kaikki suunnitelmat muuttuivat,

tosin tällä kertaa koska niin tahdoin.

Heräsin seitsemältä, mutten suostunut nousemaan

Heräsin kahdeksalta

ja nousin.

Kymmeneltä olin jo pessyt koneellisen pyykkiä,

viikannut kuivuneet pyykit,

syönyt kunnon aamiaisen,

tiskannut

ja valmiina lähtemään lenkille. 

Siskolle vielä soitin, josko iltakaffet olis ok

ja olihan ne.

Muuta yö takaperin heräsin ihan helevetinmoiseen suonenvetoon.

(Jos olisin ollut yksin kotona

olisin ulvonut kuin susi...

Mutta tytär olis varmaan saanut slaagin,

joten jätin täydestä kuusta huolimatta väliin)

Johtuiko suonenveto stressistä, puuttuvista avantopulahduksista

tai mistä lieneekään,

mutta koska pohje yhä oli juntturassa  

päätin lähteä vain köpöttelemään.

Lenkki vie lahdelman rannalle ja menen aina rantaan.

Koko lahti jäässä ja pilkkijöitä monessa eri paikassa.

Minä en paljoa pelkää,

mutta jäällä liikkuminen on mulle aina sellainen pelottava juttu.

Äidiltä peritty pelko.

(joskus ammoisina aikoina kerran kysyin exältäni, josko jää ihan varmasti kestää

ja hän vastasi, että jos siellä ajetaan traktorilla

niin kyllä se varmaan silloin kestää minutkin...)

 Jäältä oli tulossa pilkkipariskunta rantaan ja ajattelin kysyä heiltä lahden jään paksuutta,

mutta he puhuivat keskenään venäjää

joten jätin kysymättä.

Kävelin rantaan ja pysähdyin

Katsoin lahdelmaa

Kävelin muutaman metrin

ja pysähdyin

Ei perskules, nyt on ollut jo muutaman viikon ihan hirveet tulipalopakkaset

pakkohan sen jään on kestää!

Kävelin muutaman metrin

ja pysähdyin

Ihan hirvee tahtojen taisto.

Päätin kuitenkin, että pelkoni on naurettava,

yliampuva

aiheeton

ja järjetön

ja kävelin lahdelman poikki vastarannalle

(sydän pamppaillen, hikipisarat ohimoilla)

Mikä helpotus päästä vastarannalle

ja aikamoinen voittajafiilis!

Siitä kotiin ja saunaan ja kaupoille.

Hyvä kauppareissu

Löysinpä vähän vaatteita ja ihan hyvään hintaan. 

Ja safkat

ja pullat siskon luo.

Ja himan kautta systerille,

mutta se onkin sit ihan eri juttu.

 

On ollut ihan hemmetin hieno päivä!