Siemeniä

Elämä alkaa siemenestä

Ihan kaikki elämä

Pienestä ja mitättömän näköisestä voi tulla

jotakin ihan uskomattoman kaunista ja hienoa.

Tai kieroa ja rumaa

Koskaan ei voi varmuudella tietää.

Luonto valitsee, 

karsii,

jalostaa,

kehittää 

ja muuntaa itseään koko ajan.

Jos antaa luonnolle vapaat kädet

niin periaatteessa kauneimmat,

kestävimmät

ja elinkelpoisimmat selviävät.

Vahvimman laki.

Ei ehkä se laki,

mitä me ihmiset haluamme.

Minäkin

omasta mielestäni

vahva, kova, itsepäinen, itsenäinen,

minäkin olen lääketieteen ansiosta täällä 

jatkoajalla.

Ajatuksena mielenkintoinen asia.

Ja kyllä

jatkoajalla haluan kaiken sen,

mitä rakastan,

ja kaiken sen,

mitä en vielä ole saavuttanut

ja vielä vähän enemmän!

Eikä kyseessä ole mainen mammona

tai maine tai raha.

Minä haluan rakkaat ympärilleni

haluan istua iltaa ystävien, 

hyvän ruoan ja viinin kera

Minä haluan lapsilleni hyvän elämän

Minä haluan lapsenlapsia

Minä haluan tuntea tuulen

veden ja auringon

haistella hyviä tuoksuja

Minä haluan tuntea musiikin koko kehollani

Ja minä haluan tuntea miehen kädet vartalollani

Kyllä

Minä

haluan!

Mukkelis-makkelis

Oi että

Oi ettien että

Väsyttää ihan vietävästi

Kandeiskohan vaan kaatua naamalleen tonne bunkan pohjalle.

Vähän niin kuin tänään duunissa.

Käväsin pihalla viemässä auton avaimet

ja näyttäessäni missä mun auto on parkissa

siirryin sivuttain oikealle

ja astuinkin sellaseen sadevesiluiskaan

Ja perhana

Kyleleen kupsahti koko akka.

Arvaatte varmaan miten hämmästynyt oli avainten noutaja?

Ja miten minä toivoin, ettei kukaan olis nähnyt?

Mä olen hyvä kaatumaan ja putoilemaan,

pyllähtelemään ja istahtamaan vauhdilla.

Yks kerta putosin laituri ja veneen väliin,

velikulta vähän avitti.

Ja housut repes prsiistä kun ensin hetken yritin spagaatia yks jalka veneessä ja toinen laiturilla.

Toinen kerta rysähtivät mutaojan yli vievät puut katkirikkipoikki allan

ja minä istahdin mutaisen kevätpuron pohjalle.

Tytär huuteli kaukaa, että "miksi sinä saat leikkiä mutaojassa, kun minä en saa?!?!?"

Siitä sitten mutasena, märkänä ja paskasena kilsan kävely melkein pakkaskelissä kotiin... 

Ja yks kerta astuin pyykkikori sylissäni lelun päälle ja perhana, taas mentiin kyljelleen niin että olka oli hajota.

Koristahan ei voinut  otetta irroittaa,

sehän oli täynnä viikattua pyykkiä.

Ja koulussa juostiin kaverin kanssa käsi kädessä,

ainoo vaan,

että kaveri oli tuhottoman paljo parempi juoksija kuin minä

ja kun se kurvas ovesta luokkaan,

niin minä juoksin päin tiiliseinää.

Ei niin ku ohjaus toiminu kun vauhti oli töppösille liian suuri. 

Ja tiätteks, suksien kanssa mä vasta osaankin tyriä.

Yks kerta kävelin sukset olalla tienviertä kotiin ja liukastuin niin,

Että suksiprkeleet lens monta metriä kuin keihäänheittäjällä konsanaan.

Oli siinä taas naapureilla ihmettelemistä.

Ja yks kerta laskettelin suoraan kuusen alle.

Niin väsynyt olin, 

ettei koivet enää totelleet.

Arvaatte varmaan, että ne sukset lens kans komeessa kaaressa?

Ei huhhu.

Mutta yhtään luuta en ole (vielä) katkaissut.

Kuis ny silleen?

Joku on poistanut tulpan ja meri on valunut maapalon eteläpuolelle...
Kuvassa näkyy vasemmalla alhaalla laituri, jolla seison.
Ja yleensä se laituri kelluu vedessä.
Vaan nytpä se keinuu ponttoonien varassa kuivalla maalla.
Kuin se jonkun Arkki, joka jäi pohjastaan kiinni vuorenhuipulle.
Olikohan sillä yhtä typerä fiilis kuin mulla kuivan maan laiturin nokalla?
Noh, sillä oli vähän suuremmat kuviot kuin mulla....

Tai onhan munkin kuviot suuret.
Kun ajattelee sillain mittakaavassa.
Mä olen aika pieni nainen ja siihen suhteutettuna mun jutut on ihan hypergiganttisia.
Ainakin välillä.
Ainakin musta tuntuu siltä.

Vaikka välillä munkin jutut on kuivia.
Ja luulis, että se olis hyvä,
koska kuivan pitäis periaatteessa kellua.
No ei ne aina kellu vaan ottavat sellasen mojovan pohjakosketuksen
Niin kuin mun mielialani välillä.
Ihan syvältä, sanoisin.

Vaikka syvät jutut on kyllä kivojakin.
Tässä voitte vaikka käyttää mielikuvitusta.
Tai niin ku myös keskustelut.
Sellaset oikein syvälliset keskustelut.

Vaan samapa tuo,
ei näillä eväillä oikein voi koskea laskea
kun osaa vai soutaa ja huovata...
huopata..
huovia...
Äh
Mä meen tonne sängynpohjalle
miettimään syntyjä syviä
hiekanjyviä....

Tervettä menoa

Tässä sitä ollaan taas.
Vuosi vierähtänyt ja ensi viikolla on vuositarkastus.
Syöpä-vuosi-tarkastus.
Tai syövättömyys-vuosi-tarkastus.
Osa minua toimii kuin pupu
ja haluaa piilottaa pään pensaaseen
ja osa minua kutsuu pupuosaa typeräksi hupakoksi.
Mikään ei parane pakenemalla.
Ja vaikka mitään tuntemuksia ei ole ollut
on aina vähän jännäkakka puntissa.
Ei tälläiseen totu.
Ajatus uudesta hoitoreissusta
on ajatus, jota en ajattele loppuun.
Niin tai näin - psyyke on aina vähän kovilla.

Kävin ruusuinfektioiden estolääkityksen vuoksi omalla lääkärillä terveyskeskuksessa.
Näitä estolääkkeitä on kolmelta valmistajalta.
Sitä lääkettä nro 1 ei saa "ajoissa",
lääkettä 2 en saa käyttää viimekerran reaktion vuoksi
Ja lääkkeen nro 3 tulosta markkinoille ei ole edes arviota.
Päätimme siis jättää piikit pois.
Että sillai.
Kaikki mun tulehdukset on olleet kesäaikana
ja laukaisijana voi olla aurinko
tai puutarhassa touhuaminen
ja vaatteiden (=suojaavan kerroksen) väheneminen.
Joten olen rauhallisin mielin.
Resepti on valmiina, että heti kun rupeaa tuntumaan kevättä rinnassa, niin voin yrittää saada lääkkeen.
(Se toinen rinta kun on suurelta alalta tunnoton,
niin siinä ei tunnu edes kevät)

Ja käsiä täytyy hoitaa.
Ja verikokeisiin; sokeri, kilpirauhanen, leukkarit, trombosyytit, kolesteroli....koko hela hemmetin satsi.
Mutta hyvä näin.
Jatkan potkimista
Periks ei prkle anneta.
Alive and kickin'!!

Is there anybody out there?

Sinä,
joka mahdollisesti luet blogiani juuri nyt,
jätä nimettömänä vaikka pelkkä kysymysmerkki kommentiksi.
Ihan vaan sen vuoksi,
että näen lukeeko kukaan muu tekstejäni kuin botit...

If you read my blog
please leave me a anonymous message,
a questionmark will do fine.
I would like to know if anybody else than bots read my blog....

Om du läser min blog så lämna ett namnlöst meddelande,
fast bara ett frågetecken så jag vet att nån annan än botarna kollar min blog....

Ei perkele!

Aina jonkun toisen syy.
Miksi ihmiset eivät voi myöntää omia ongelmiaan,
omia mokiaa,
omia huonoja puoliaan?
Miksi ei vain mennä katsomaan syyllistä vessan peilistä?
Miksi pitää selitellä ummet ja lammet,
kun yksi sana riittää?
Minä

Ei näin

Joskus käy kuppasesti.

Tulee sellanen tilanne,

että joku juttu vaan kajahtaa pöpelikköön.

Karahtaa kiville.

Klonk!

Niin kuin nyt vähän kävi.

Ans ku mää kerron.

Viikonloppuna otin rennosti,

puhuin pitkiä, ihania puheluita.

Kuulumisia vähän sieltä ja täältä.

Räkätystä ja pulputusta.

Taidatte jo tietää,

että olen kova tyttö puhumaan.

Tuli muutama sellaista erikoisempaakin yhteydenottoa.

Ilmeisesti kylmyys ajaa jyrsijät sisälle.

Paleltaa, ja halutaan lämpöä peiton alle.

Eikä siinä mitään.

Kysyä saa, kutsua saa, soittaa saa, pyytää saa,
mutta kun tää yks järjen jättiläinen,
varsinainen valopää,

ei ymmärrä sanaa ei,

ei ymmärrä,

että mun maailmani ei pyöri yhden soittajan ympärillä.
Ei ymmärrä,
ettei työpäivän aikana voi soitella häläreitä
ja tekstailla
ja häslätä.
Hyvä ihme, mä teen töitä!

Se, että puhutaan muutaman vuoden tauon jälkeen puhelimessa ei tarkoita,

että sinulla on oikeus käskeä minua.

Käske - ja minähän kieltäydyn.

Ihan satavarmasti.

Näin se vaan menee,

näin tämä pimu toimii...

Yks uros kutsui mua joskus noita-akaksi

ja ihan mielelläni olen noita,

jos oma ajattelukyky lasketaan noituudeksi!

Joko et alunperinkään tuntenut minua,

olet unohtanut kenen kanssa puhuit,
sekoitit minut johonkin toiseen

tai kuvittelet itsestäsi liikoja.

Mulla oli oma elämä 50 vuotta ennen sun soittoasi

Ja taidan jatkaa myös seuraavat 50 omalla tavallani..

Kutsu

Minä tässä.
Tule käymään.
Syödään hyvin ja saunotaan.
Olutta ja tiukkoja napsujakin löytyy.
Ihan mitä haluat.
Istutaan aamukuuteen,
puhutaan ummet ja lammet,
otetaan pieni humala.
Tai vaikka isompikin.
Vedetään vaikka perskänni.
Unohdetaan, että maanantai on nurkan takana.
Unohdetaan,
että sinä olet mies ja minä nainen.
Pistetään elämä halki, poikki ja pinoon.
Annetaan palaa.
Vedetään esille kaikki haamut.
Avataan kaikki kaapit.
Tiedän, että voin luottaa.
Nauretaan ja käydään läpi suku
ja tuttavat
ja paikalliset murhamysteerit
ja vanhat hoidot
ja haavat
ja arvet.
Saat nukkua missä haluat.
Vierashuoneessa
tai vieressäni.
En kehtaa sanoa,
että haluan sinut viereeni yöksi,
koska minusta on ihana kuunnella jonkun hengitystä yön pimeydessä.
Eikä edes pieni kuorsaus häiritse.

No brain week

Kuolleiden aivojen viikko

tai oikeemmin kaksi

Jos duunissa antaa 165% sen normi satasen sijaan

ei todellakaan jää illaksi enää yhtään aivokapasiteettia

Syksy painaa päälle

on aurinkoisia, upeita päiviä

ja on aamusta asti harmaita päiviä

jotka roikkuvat eteenpäin kuin kuolleet sielut.

Ja juuri sellaisina päivinä mulla tahtoo pää hajota.

Tarttis jotain tajunnan räjäyttävää.

Tarttee kuuman saunan

Tarttee viiniä saavillisen,
olutta korilliset
tai Vana Tallinnaa pullollisen.

Tarttee hyvää seuraa,

kynttilöitä

ja 

räkänaurua.

Tarttee irtioton.

Tarttee kädet

jotka kertoo kaipauksesta 

ja rakkaudesta

Tarttee vartalon,

joka kietoutuu omaan

nukkumaan

tai sitten ei

Jos olotila, vauhti, keli ja pään sisäinen hyrinä

jatkuvat näin,

tiedän,

mihin se johtaa

Nå nähhä

Nejnejnejnej,
Jag har inte slutat blogga.
Jag bara tycker att då jag är trött o slut
o de känns som de bara sku finnas gnäll i mej
så då ska jag inte blogga.
Jag sku ju kunna försöka gnälla så där fiffigt,
fixt o filmatiskt, men när de känns krystat.
Ni vet,
pakkopulla e pakkopulla fast den sku ha russin i sej.
Fast jag tycker inte om russin i bullen.
Inte i nötblandningarna heller.
O inte i mysslin.
E russin billiga när dom tråttas i allt?
Sku man inte kunna hitta på nåt billit o gott att ha som fyllnad, ja menar sådär i ställe för russin?
Torkade frukter e inte heller precis min favorit.
Frukt o vindruvor äter jag helst färska.
För sej själv.
Utan bulle eller myssli.
O bulle äter jag sällan.
Att sådant svammel idag.
Puss o gos - tack o förlåt
<3 :)

Alive!!

Ah - ihana lauantai!
Kello lähenee yhtätoista
ja minä toikkaroin vielä aamupaidassa.
Eiku yötakissa.
Eiku yöpaita ja aamutakki,
niinpäinhän se menee.

Välillä on sellaisia viikkoja,
jotka ovat niin täynnä aktiviteetteja,
että vaikka kaikki tekeminen itsessään on mukavaa
niin sitä vain on niin paljon.

Yksinäisenä kolmen lapsen mammana ja entisenä syöpähoidettavana olen oppinut handlaamaan tälläiset viikot omalla tavallani:
vaikka tiedän koko viikon ohjelma,
elän vain käynnissä olevassa päivässä.
En tänään mieti huomisen tiukkaa aikataulua
vaan lusin päivän kerrallaan.
Mutta jos sattuu tulemaan ylimääräinen luppohetki,
niin käytän sen hyväkseni.

Takana on viikko, josta olen selvinnyt hengissä ihan hienosti
(jokainen viikko elossa on hieno viikko)
Itseasiassa olen tehnyt enemmän kuin piti!

Hugs and kisses to your day <3

Nainen

Kyllä!
Minä olen se nainen, jolla on enemmän miehiä ystävinä kuin naisia.
Minä olen se, joka ei istu iltaa naisseurassa,
viinilasi kädessä puhumassa muodin viimeisistä käänteistä.
Mä haluan kylmän oluen ja viihdyn autotallissa koneiden ja vehkeiden seassa.
Ja jotain niistä jopa tiedänkin.
Muotioikuista en niinkään..

Ja heti alkuun haluan sanoa:
mies ja nainen voivat olla pelkkiä ystäviä!
Huumori saattaa antaa väärän kuvan,
minä kun en pelkää vastata kaksimielisyyksiin kaksimielisesti.
Ja jos raakaa läppää heitetään, niin takaan, etten jää kakkoseksi!
Minä en makaa ystävieni kanssa, koska heillä suurimmalla osalla on omat puoliskot.
Ja vaikka ei olisikaan, niin enhän mä houkuttele petiin vapaita naispuolisia ystäviänikään.
Se, että näennäisesti olen ollut sinkku kymmenisen vuotta ei tarkoita, että kaikki mikä liikkuu käy pyydykseen!

Mutta nämä miehet haluavat ajoittain keskustella vakavista parisuhdeasioista.
Olenhan minä kuitenkin nainen, joten minun pitäisi ymmärtää naisten päälle.
Osassa asioita voinkin ehkä valottaa naisen maailmaa,
Mutta välillä minä en pysty auttamaan,
kun en ymmärrä.
Välillä koko naissukukunta saa kuulla kunniansa
jolloin usein huudan "ei saa yleistää!!"
Huomaan, että ajatus- ja arvomaailmani kuitenkin on ehkä enemmän maskuliini kuin feminiini.
Ja siihen ehkä myös kuuluu se,
että en arastele tuoda esille olevani aktiivinen nainen.
Ja jonkun asteen realistifeministi.
Ihan omista lähtökohdista johtuen.

Toisinaan haluavat huumorin varjolla päästä "naisen ajatusmaailmaan"
ja toisinaan puhutaan ihan vaan paskaa.
Heitetään alatyylistä läppää ja vähemmän alatyylistä läppää.
Toisinaan mulle opetetaan tekniikan saloja,
koska olen niistä kiinnostunut.
Toisinaan minulta kysytään neuvoja ammattiini liittyvissä asioissa.
Joskus joku tarvitsee perseeseen potkimista ja lämpimän halauksen ja minähän olen halaavaa lajia (sekin voidaan tulkita ihan väärin)
Samoin kuin kosketan naisia, lapsia, tuttavia, sukulaisiani,  kosketan myös ystäviäni,
miehiä ja naisia.
Ja joskus minä olen se, joka tarvitsee apua ja halauksia ja
potkuja takalistoon.
Eli ihan tavallisia kaverijuttuja riippumatta sukupuolesta!

Hönö

Torstai oli pakko jäädä bunkan pohjalle.
Koko edellinen yö meni pyöriessä ihan kummallisissa tuskissa. Ihan kuin olis saanut selkäänsä ja ihan kunnolla tai kun kuume nousee, koko kroppaa särki.
Mutta ei kuumetta.
Ja koko torstai meni nukkuessa.
Ei minkäänasteisia voimia tehdä yhtään mitään.
Olikohan tää allerginen reaktio.
Vai mitä vittua, ihan oikeesti?
Maanantaiksi sain puhelinajan lääkärille.

Perjantaina jo menin töihin.
Varoitin vaan, että olen ehkä normia hönömpi...
Vähän pönttö fiilis.
Ja duunissa päätin, että kun pääsen kotiin,
vaihan vermeet ja lähen lenkille.
Niin teinkin.

Tuli sytoajat mieleen, aika raskasta oli köpöttely.
Mä olen oppinut hiljentämään kropan vastustelun,
kävelen kuitenkin.
Otan vain vähän hitaamman tahdin,
olen itselleni armollisempi,
mutta kävelen kuitenkin.
Kahden tunnin lenkki aivan ihanassa syyssäässä.
Vaikka kroppa huutaa niin korvien väli kiittää.

Ja tänään olikin sellainen viiden tunnin sosiaalinen sessio useamman ihanan ihmisen kanssa kylillä.
Piti vain käväistä kahvilla ja kaupassa...
Ja koko iltapäivä pihahommia.
Oliskohan viimonen kerta nurtsinleikkuuta tälle sesongille?
Ja hyvää ruokaa ja sauna.
Kroppa huutaa taas hoosiannaa, mutta mitä sitten?
Särkee, jos ei tee mitään.
Ja särkee, jos tekee jotain.
Että mitä väliä?
Korvien välissä vaan tuntuu paremmalta,
jos tekee jotain.

Ja joo.
Paino on pudonnut.
Ihan kivat kilomäärät.
Tai niin luulin, kunnes tytär huomautti,
että meidän vaa'assa on jotain vikaa,
se näyttää ihan kummia lukemia...