Joku on poistanut tulpan ja meri on valunut maapalon eteläpuolelle...
Kuvassa näkyy vasemmalla alhaalla laituri, jolla seison.
Ja yleensä se laituri kelluu vedessä.
Vaan nytpä se keinuu ponttoonien varassa kuivalla maalla.
Kuin se jonkun Arkki, joka jäi pohjastaan kiinni vuorenhuipulle.
Olikohan sillä yhtä typerä fiilis kuin mulla kuivan maan laiturin nokalla?
Noh, sillä oli vähän suuremmat kuviot kuin mulla....
Tai onhan munkin kuviot suuret.
Kun ajattelee sillain mittakaavassa.
Mä olen aika pieni nainen ja siihen suhteutettuna mun jutut on ihan hypergiganttisia.
Ainakin välillä.
Ainakin musta tuntuu siltä.
Vaikka välillä munkin jutut on kuivia.
Ja luulis, että se olis hyvä,
koska kuivan pitäis periaatteessa kellua.
No ei ne aina kellu vaan ottavat sellasen mojovan pohjakosketuksen
Niin kuin mun mielialani välillä.
Ihan syvältä, sanoisin.
Vaikka syvät jutut on kyllä kivojakin.
Tässä voitte vaikka käyttää mielikuvitusta.
Tai niin ku myös keskustelut.
Sellaset oikein syvälliset keskustelut.
Vaan samapa tuo,
ei näillä eväillä oikein voi koskea laskea
kun osaa vai soutaa ja huovata...
huopata..
huovia...
Äh
Mä meen tonne sängynpohjalle
miettimään syntyjä syviä
hiekanjyviä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti