Ei näin

Joskus käy kuppasesti.

Tulee sellanen tilanne,

että joku juttu vaan kajahtaa pöpelikköön.

Karahtaa kiville.

Klonk!

Niin kuin nyt vähän kävi.

Ans ku mää kerron.

Viikonloppuna otin rennosti,

puhuin pitkiä, ihania puheluita.

Kuulumisia vähän sieltä ja täältä.

Räkätystä ja pulputusta.

Taidatte jo tietää,

että olen kova tyttö puhumaan.

Tuli muutama sellaista erikoisempaakin yhteydenottoa.

Ilmeisesti kylmyys ajaa jyrsijät sisälle.

Paleltaa, ja halutaan lämpöä peiton alle.

Eikä siinä mitään.

Kysyä saa, kutsua saa, soittaa saa, pyytää saa,
mutta kun tää yks järjen jättiläinen,
varsinainen valopää,

ei ymmärrä sanaa ei,

ei ymmärrä,

että mun maailmani ei pyöri yhden soittajan ympärillä.
Ei ymmärrä,
ettei työpäivän aikana voi soitella häläreitä
ja tekstailla
ja häslätä.
Hyvä ihme, mä teen töitä!

Se, että puhutaan muutaman vuoden tauon jälkeen puhelimessa ei tarkoita,

että sinulla on oikeus käskeä minua.

Käske - ja minähän kieltäydyn.

Ihan satavarmasti.

Näin se vaan menee,

näin tämä pimu toimii...

Yks uros kutsui mua joskus noita-akaksi

ja ihan mielelläni olen noita,

jos oma ajattelukyky lasketaan noituudeksi!

Joko et alunperinkään tuntenut minua,

olet unohtanut kenen kanssa puhuit,
sekoitit minut johonkin toiseen

tai kuvittelet itsestäsi liikoja.

Mulla oli oma elämä 50 vuotta ennen sun soittoasi

Ja taidan jatkaa myös seuraavat 50 omalla tavallani..