Oi että
Oi ettien että
Väsyttää ihan vietävästi
Kandeiskohan vaan kaatua naamalleen tonne bunkan pohjalle.
Vähän niin kuin tänään duunissa.
Käväsin pihalla viemässä auton avaimet
ja näyttäessäni missä mun auto on parkissa
siirryin sivuttain oikealle
ja astuinkin sellaseen sadevesiluiskaan
Ja perhana
Kyleleen kupsahti koko akka.
Arvaatte varmaan miten hämmästynyt oli avainten noutaja?
Ja miten minä toivoin, ettei kukaan olis nähnyt?
Mä olen hyvä kaatumaan ja putoilemaan,
pyllähtelemään ja istahtamaan vauhdilla.
Yks kerta putosin laituri ja veneen väliin,
velikulta vähän avitti.
Ja housut repes prsiistä kun ensin hetken yritin spagaatia yks jalka veneessä ja toinen laiturilla.
Toinen kerta rysähtivät mutaojan yli vievät puut katkirikkipoikki allan
ja minä istahdin mutaisen kevätpuron pohjalle.
Tytär huuteli kaukaa, että "miksi sinä saat leikkiä mutaojassa, kun minä en saa?!?!?"
Siitä sitten mutasena, märkänä ja paskasena kilsan kävely melkein pakkaskelissä kotiin...
Ja yks kerta astuin pyykkikori sylissäni lelun päälle ja perhana, taas mentiin kyljelleen niin että olka oli hajota.
Koristahan ei voinut otetta irroittaa,
sehän oli täynnä viikattua pyykkiä.
Ja koulussa juostiin kaverin kanssa käsi kädessä,
ainoo vaan,
että kaveri oli tuhottoman paljo parempi juoksija kuin minä
ja kun se kurvas ovesta luokkaan,
niin minä juoksin päin tiiliseinää.
Ei niin ku ohjaus toiminu kun vauhti oli töppösille liian suuri.
Ja tiätteks, suksien kanssa mä vasta osaankin tyriä.
Yks kerta kävelin sukset olalla tienviertä kotiin ja liukastuin niin,
Että suksiprkeleet lens monta metriä kuin keihäänheittäjällä konsanaan.
Oli siinä taas naapureilla ihmettelemistä.
Ja yks kerta laskettelin suoraan kuusen alle.
Niin väsynyt olin,
ettei koivet enää totelleet.
Arvaatte varmaan, että ne sukset lens kans komeessa kaaressa?
Ei huhhu.
Mutta yhtään luuta en ole (vielä) katkaissut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti