Tervettä menoa

Tässä sitä ollaan taas.
Vuosi vierähtänyt ja ensi viikolla on vuositarkastus.
Syöpä-vuosi-tarkastus.
Tai syövättömyys-vuosi-tarkastus.
Osa minua toimii kuin pupu
ja haluaa piilottaa pään pensaaseen
ja osa minua kutsuu pupuosaa typeräksi hupakoksi.
Mikään ei parane pakenemalla.
Ja vaikka mitään tuntemuksia ei ole ollut
on aina vähän jännäkakka puntissa.
Ei tälläiseen totu.
Ajatus uudesta hoitoreissusta
on ajatus, jota en ajattele loppuun.
Niin tai näin - psyyke on aina vähän kovilla.

Kävin ruusuinfektioiden estolääkityksen vuoksi omalla lääkärillä terveyskeskuksessa.
Näitä estolääkkeitä on kolmelta valmistajalta.
Sitä lääkettä nro 1 ei saa "ajoissa",
lääkettä 2 en saa käyttää viimekerran reaktion vuoksi
Ja lääkkeen nro 3 tulosta markkinoille ei ole edes arviota.
Päätimme siis jättää piikit pois.
Että sillai.
Kaikki mun tulehdukset on olleet kesäaikana
ja laukaisijana voi olla aurinko
tai puutarhassa touhuaminen
ja vaatteiden (=suojaavan kerroksen) väheneminen.
Joten olen rauhallisin mielin.
Resepti on valmiina, että heti kun rupeaa tuntumaan kevättä rinnassa, niin voin yrittää saada lääkkeen.
(Se toinen rinta kun on suurelta alalta tunnoton,
niin siinä ei tunnu edes kevät)

Ja käsiä täytyy hoitaa.
Ja verikokeisiin; sokeri, kilpirauhanen, leukkarit, trombosyytit, kolesteroli....koko hela hemmetin satsi.
Mutta hyvä näin.
Jatkan potkimista
Periks ei prkle anneta.
Alive and kickin'!!