Onko tämä henkilö sitä sorttia, joka haluaa kuulla koko sairauskertomuksen?
Vai se, joka ei oikeasti halua kuulla mitään?
Vaiko sellainen epeli, joka aina tietää jonkun, jolla meni ihan hlvetin paljon huonommin?
Vaiko se tyyppi, joka haluaa survival-tarinan?
Vai se, jolla on kerrottavana, kuinka joku jonka kello jo tikitti viimeisiä hetkiä parani ruokasoodalla? Vai oliko se leivinjauheella? Vai vetikö se sitruunaa naama nutturalla?
Vai onko tämä se, jolle voin sanoa ihan mitä vaan ja hän kuitenkin tietää, miten asian laita on?
Se, jonka halaus lämmittää sydämeen asti ja jonka silmistä paistavat lämpö ja sympatia.
On aika uuvuttavaa olla aina tuntosarvet päällä.
Ja välillä provosoin, manipuloin, järkytän, ravistelen ja kaadan kaikki tielle sattuvat esteet ja aidat ja nauran reaktioille.
Välillä en vain jaksa ja murrun.
Ja suutun itselleni, koska mielestäni ei ole oikein vyöryttää kaikkia tunteita jonkun päälle ihan noin vaan...yhtäkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti