Olen aina rakastanut musiikkia ja tanssia.
Ihan mukulasta lähtien.
Köyhän perheen ison kakarakatraan nuorimpana ei ollut mahdollisuuksia tanssi- tai soittotunteihin.
Aikuisena olenkin sitten itse kokeillut jos jonninmoista.
Soittotunteja lukuunottamatta.
Ja vaikka laulan, usein ja paljon, niin karaoke ei ole mun juttu.

Pitkän tanssittoman ajanjakson jälkeen verestän paritanssitaitojani lavatanssikursseilla.
Ja ah ja voi sitä onnea ja iloa,
kun saa viejäksi jonkun varmakätisen ja -jalkaisen persoonan!
Leijuminen hyvän viejän käsivarsien varassa on maaginen kokemus.

Tänään mennään hidasta valssia.
Ja siinäpä vasta hieno tapa leijua!