Teksti numero 345

Vapun aatto
Eilen tuli lunta ihan kiitettävästi
ja tänäänkin ripottelee jotakin märkää ja valkoista
Meillä vietetään sellanen rauhallinen kotivappu.
Olin jo luvannut avata grillikauden,
mutta musta on vissiin tulossa vanha
kun ei nyt oikein iske.
Aikaisemmin grillasin
oli sitten sää mikä tahansa.
Mut nyt jo mietin kikka kakkosia grilliruokien valmistamiseksi sisällä, lämpimässä...

Aamulla mulla oli aika microbladingiin.
Mulle piirrettiin vähän kestävämmät kulmakarvat.
Vähän niin kuin tatska tai kestopigmentointi,
mut ei kuitenkaan
Pitäisi kestää noin vuoden päivät.
Mulla on aina ollut huonot kulmakarvat
ja sytostaattien jälkeen ne on vieläkin naurettavammat.
Näiden tekijä on mulle ihan uusi tuttavuus.
Mutta julkaistujen kuvien ja juttujen perusteella
uskalsin mennä.
Tokihan mä ymmärrän, ettei pilalle menneitä "teoksia" julkaista, mutta sana kyllä kiertäisi tässä pikkukylässä melko nopeasti.
Olen tulokseen tyytyväinen.
Pitäisi vielä käydä laittamassa luomipigmentoinnit uusiksi...

Nyt on sit kaikenlainen villi juhliminen ja ryyppääminen,
saunominen ja uiminen
ja kova hikitreenaaminen kiellettyjä pienen aikaa
;D

Normi tanssit, espanja ja jumppa ovat loppuneet.
Tilalla on espanjan peruskertaus ja keskusteluryhmä.
Ja ostin taas keikkalippuja.
Nyt ei voi kuolla,
jää iso kasa hyviä keikkalippuja käyttämättä
:D

Kesää ja keikkoja odotellessa

Hmm?

Mulla on nauru aina lähellä pintaa.
Minut on helppo saada nauramaan,
koska rakastan nauramista.
Rakastan ihmisiä, jotka saavat minut nauramaan
Nauran mielelläni,
ääneen ja koko sydämestäni.
Joku on joskus jopa sanonut,
että nauruni on kaunista kuunneltavaa.

Mulla on myös kyyneleet lähellä pintaa.
Suuret tunteet saavat minut itkemään,
ilossa, surussa, vihassa, liikutuksessa...
Enkä häpeä kyyneleitäni.
Tosin suuttuessa vtuttaa kun silmät rupeaa vuotamaan.
On vaikeeta olla uskottavasti vihainen
kun kyyneleet valuvat pitkin poskia.

En yleensä pelkää mitään.
Enkä ketään.
Enkä kumarra titteleitä.
Kasvuympäristöni kouli musta aika nutipään.
Olen välillä kävellyt tietentahtoen tilanteisiin,
joista olisi kaiken järjen mukaan pitänyt juosta poispäin.
Ja jotenkin vaan välillä en osaa olla provosoimatta
ja sorkkimatta ja hämmentämättä,
mutta todella harvoin tahdon sillä kenellekään pahaa.

Rakastan pistää itseni likoon.
Parhaiten nauran,
kun saan ihmiset nauramaan kanssani omille toilailuilleni.
Huumorini on paskainen ja kaksimielinen.

Kiitän, kun siihen on aihetta
Pyydän myös anteksi, jos siihen on aihetta.
Enkä siedä vääryyttä.
Olen ystävilleni aina tavoitettavissa
hyväksikäyttäjät saavat puolestani painua hlvettiin.
Äläkä tule kertomaan,
miten minun pitää elämääni elää tai
lapsiani kasvattaa
Osasin sen jo ennen kuin sinut tapasin,
että enköhän pärjää tästä eteenpäinkin.

Olen elämäni aikana "siivonnut pöytäni" useaan otteeseen
ja aika ajoin teen sen satavarmasti taas.
Kun lähden kääntelemään kiviä,
käännän yleensä ihan jokaisen kiven ja kannonkin siinä samalla.

Minä olen tässä.
Ota tai jätä.
Jos en miellytä, niin lähde kävelemään.

Kaffe

Arbetsdagen sluta med att jag i misstag slog sönder kaffepannan...
En mugg nudda passligt kannans kant,
"Påx" sa den
o så had jag en massa glassplitter i diskhon!
Ja-a vet ni, en arbetsdag utan kaffe,
nähä-nej, de blir nog inte till nåt.
Så en ny kanna var ett måste!
Men kvällen var lite bråder
så jag bara orka inte ta mej till butiken niotiden på kvällen!
Trött o slut lade jag mej ren lite efter nio
för att följande morgon kl 7 stå med alla mommor o moffor bakom Prisma dörren för att kolla om dom har passliga glaskannor.

Jag är ju inte en morgonmänniska.
Helst tar jag par timmar på mej för att få en lugn o bra start.
Men när klockan ringde så steg jag upp o laga mej iväg till butiken.
I bilen måste jag bara slå på mr Cornell (på HÖG volym) för att sparka fart i kärringen...
Ooo den karln o oooo den rösten o oooooh...
Så jag var fit for fight för att leta en passlig kanna.

In i butiken
o mot mej kommer min favoritexpedit.
Alltid lika glad o hjälpsam.
Jo, han kommer med o kollar kannor,
för de finns inte rätta märket
o fast de sku finnas rätta märket
så finns de ju oräkneliga mängder med modeller!
Jag sku ju inte ha vågat öppna förpackningar o kolla o kejka o greja, men med hans hjälp hitta vi en kanna som jag trodde var passlig.
Bueno -behöver inte träsa iväg till Citymarket!

Till donet kom en glad, smajlande kvinna,
vars hela dag var bra pga fin musik o bra service!
O kannan?
Ja-a , kannan passa o vi fick vårt vardagliga kaffe
Vet ni, vissa dagar är bara bättre än andra!!

...hjälp...

Jag blev ju inte en son
såsom paps hade önskat.
Så jag måste försöka kompensera det på nåt sätt.
Så kändes de.
Kanske just därför har de nog alltid varit jättesvårt att begära hjälp

Jag tycker att man ska klara sig själv

med det mesta

Och om man vill ha nåt

får man bara jobba för det.

Så har jag blivit lärd hemifrån

Ta i o gör - nu kan du om du vill!

Men åren gör sitt.
Skilsmässan gorde att jag inte alltid ens han med allt som borde ha gjorts
så jag lärde mig prioritera.
Skit i storstädning när man klarar sej med mindre!!
O gör för fan också sånt du njuter av så orkar du med vardagen!!!

Och efter att ha haft nära människor allvarligt sjuka
så förstår man att ingenting är självklart.
O så blev jag ju själv allvarligt sjuk...

Jag har lärt mig begära hjälp.
Lätt är det inte men jag har lärt mig.
Och som tur har jag runt mig människor som bryr sig o som alltid hjälper när de behövs.
Jag har inte en man
men jag har många karlar
Och jag har många bussiga kvinnor runt mig
Och jag har släkter som kan kallas duga!

Jag vill bara säga,
att fast allt inte är enligt vanliga standardmått perfekt
så är nog allt lite hlvetes bra!

Ett litet exempel på hur det kan gå:
När jag var sjuk o slut som värst
uppdaterade jag min fb status med text
att jag sku nästan kunna döda för en platta choko.
Par timmar senare ringer dörrklockan
o systerson står där med tre chokoplattor
för han vet inte hurdan choko jag gillar mest...
<3 <3 <3

Dit for dom...

Påsken gick alldeles för kvickt!
Ala tre småttusar var mer o mindre hemma.
Ena kom o andra for
O så kom de andra o så for den ena
Fast för de mesta var vi hemma o njöt av att bara vara
Och äta gott.

Jag har aldrig riktigt kunna tillreda kött.
Barnens far är (och hans far var) fenomenala köttkockar
så jag behövde inte lära mig sånt.
Men i år tänkte jag (igen en gång) laga lamm.
Men de var ju bara de,
att jag var så sent ute
att allt lammaktigt som fanns kvar i butiken
såg inte alls ut såsom jag tyckte att mitt lamm ska se ut...

Så de blev (efter mycket funderas) nötinnanlår i ugnen.
Och jag var nog riktigt nöjd.
Men
Måst nog öva mera...

Men nå ägg-gömning blev det inte.
Kanske nästa påsk.

När vi satt i matbordet så kom fyra hjortar o hälsa på.
Där stod dom o slicka i sej fågelmat...
På bilden synns bara tre,
för de ena höll liksom vakt hela tiden.

Tidigare på dagen var det tre ekorrar som höll på o jaga varann mellan matpausserna på fågelbrädan.

O visst gjorde jag lite utejobb också.
(Jävla skottkärrshjul som ALLTID säger upp kontraktet!)

O sen när krattande inte mer kändes så värst viktigt 

så kom telefonen fram
och alla fina skatter o fynd måste fotas!

 O lite biljuttur med sonen också.
Han har ringarna här i förvar
så de blev ringbyte.
O lite genomgång av bilen annars också.
Han är duktig med sånt
men mamma får ännu vara lite som andligt stöd
o så är de ju så mycke roligare när man har sällskap!
Hos oss är de här en mamma-son-grej
O så gjorde vi hans skattedeklaration.

 

Vi var också till famo (d.s. min svärmor) på mat.
Hon äter inte kött
men hade gjort maletköttbiffar.
O lyckats väldigt bra med dem!!

Å så var påsken över
och mina "småttusar" åkar hem.
Det känns tyst och tomt.
O mitt matbord är stort igen
o fylls med allt sånt som inte borde vara på matbordet.

Att jag älskar med hela min kropp dom där små grynen,
mina småttusar,
pilleplutsusar,
höpönassur...
Men ändå:
Välkomen vardagen

Iso syli ja suuri ruokapöytä

Pääsiäinen.
Ajattelin nostaa jalat pöydälle neljäksi päiväksi
Ja syödä hyvin
Tehdä just vaan sen, mikä on kivaa (tai pakko)
Eli toisinsanoen en paljon mitään.
Rakastan olla tekemättä mitään

Mutta

Ah ihanaa, tytär soittaa kertoakseen,
että tulee pääsiäiseksi kotiin
Ja hetki sen jälkeen poika soittaa,
että tulee pääsiäiseksi kotiin
Hetkessä ei-minkään-tekeminen ei ole minkään arvoista!
Oi!
Mitähän hyvää sitä laittaisi...
Suuren pöytäni ja ruokapatojeni ympärille kokoontuvat kaikki kolme rakasta, ihanaa, villiä, hullua, äänekästä höpönassuani <3 <3 <3 ja jälleen kerran suuri pöytäni onkin aivan liian pieni!

Ah ihanuutta ja parhautta!
Tervetuloa
mukulat
ja pääsiäinen

(Tosissani mietin munanpiilostusta,
sillain mamman malliin:
Minigrip-pussiin muna ja heijastin,
jemmaus ulos luontoon ja pimeällä haku fikkarilla.
Hieno idea - katotaan jos kerkeän toteuttamaan)

Halaus

Tiedättekö,
mitä tapahtuu,
Kun kaksi sellaista ihmistä tapaa
joilla kummallakin on oman henkilökohtaisen tilan tarve sellanen puoli senttiä nenästä
ja kummankin tapana on koskettaa ja räpeltää?
Siinä käy niin,
että ympäristö ymmärtää väärin ja järkyttyy

Mutta jos kosketuksella ei ole muuta merkitystä kuin kertoa luottamuksesta ja siitä,
että arvostaa ja pitää toisesta.
Kertoa siitä,
että minä olen tässä,
sinua varten.
Olen ystäväsi.
Että toisessa kiinni oleminen on luottamuksen osoitus.

Koska olen räpeltäjä
osaan usein lukea kosketuksesta enemmän kuin vain sen kosketuksen.
(Siis jos siinä jotakin muuta mahdollisesti on)
Ja me kaikki kaivataan jonkunlaista kosketusta.
Toiset vain tulkitsevat sen aina seksuaalisesti.
Ja kylläkyllä - sekin on mahtava tapa koskettaa
mutta kun niitä kosketustapoja vaan on niin monta.

Putositteko kärryiltä?

Eikä mun pitänyt tästä kirjoittaa,
mulla oli ihan eri juttu mielessä...

Vaalivalvojaiset

Johan oli jännää,
siis ihan oikeesti!
Kun himppanen yli puolet äänistä oli laskettu
olin ekalla varapaikalla ja neljän äänen päässä valtuustopaikasta.
Minä?!?
Keltanokka ensikertalainen?!?
Mun "oppi-isäni" oli ihan liekeissä ja selitti posket hehkuen mitä tämä tarkoittaa.
Mutta kuten arvata saattaa,
tulos muuttui.

Lopputuloksena 47 ääntä
ja neljäs varamiespaikka.
Puolueellani oli 46 ehdokasta
ja minä olen sijalla 15.

Minä olen ihan hirvittävän otettu
ja kiitollinen ja ihmeissäni!
En laittanut rahaa mainoksiin
enkä flyereihin,
olen "uhrannut" kolme termoksellista kahvia
ja aikaani.
Olen pysynyt itsenäni ja tehnyt asiat niin kuin minusta oikealta tuntuu
Olen koko ajan ollut avoin ja rehellinen oma itseni
Ja tämä tuntuu upealta kiitokselta!!

Kiitos kaikille minulle äänensä antaneelle <3

A week from Hell

...ended well 

Tai vielähän tässä on tämä sunnuntai.

Tosi tappavan työtahdin lisäksi

on ollut joka illalle jotakin

ja parhaille kaksi- tai kolminkertainen kalenterimerkintä.

Tälläisinä viikkoina ajattelen vain kuluvaa päivää.

Ja sit on vain priorisoitava

Olen ihan itsekkäästi valinnut sen,

mikä on ollut tärkeätä tai mieluisaa.

Maanantai-illan pyhitin tanssille.

Cha-chata koko rahan edestä.

Ja kotiin tuli taas punaposkinen, leveästi hymyilevä, onnellinen nainen.

Ihmiset, tanssikaa enemmän!!

Tiistaina oli viimeinen espanjan tunti.

Koko lukukausi on sujunut ilman ainoatakaan poissaoloa.

Ja sen jälkeen siskon puolesta kauppareissu.

Toinen kotiutui sairaalasta syntymäpäivänään

eikä saa tehdä vielä mitään.

Ja sinnehän mä juutuin,

jäin suustani kiinni

Keskiviikkona venytettiin taas lyhyen naisen pitkiä selkälihaksia 

ja illalla lähdin stadiin auttamaan lääkkeen antamisessa kissalle...

Sujui paremmin kuin osasin uskoakaan,

kunhan saatiin ensin kissa kiinni

Torstaina piti vielä jakaa poliittista faktaa postilaatikoihin

eli flaikutusta koko rahalla.

Parin tunnin köpöttely 

ja asuinalueena sellainen paikka,

jossa nuorena aika paljon liikuin.

Walking down the memory lane

Perjantaina muutama tunti ylitöitä 

Ja ihan vaan kaupan kautta kotiin

Paitsi että mulla noi kaupassa piipahtamiset venyy usein parin tunnin sessioiksi...

Eilen vika kampanjapäivä

Ihana ilma

Paljon ihania ihmisiä

Halauksia, keskustelua, haukkumisia ja kaikkea mitä kaupan edessä poliittisia flyereitä jakava voi osakseen saada.

Nelisen tuntia pihalla

Hyvä fiilis

Ja illasta vanhan ystävän 60-vuotisjuhlat

Sellaiset kunnon bileet nuorisoseurantalolla,

jossa syödään, juodaan ja tanssitaan

ja juhlitaan juhlakalua.

Salillinen vanhoja tuttuja 

Todella hyvä fiilis ja meno

Ja kotiin tuli hiprakkainen

onnellinen, 

koko maailmaa rakastava nainen.

Oi että

Ihan hurja viikko

Montaa tuollaista peräjälkeen ei taitaisi psyyke kestää

Tänään vielä äänestämään

ja illalla elämäni ekat puolueen kesken vietettävät vaalivalvojaiset.

Vähän erilainen tutina ehkä tällä kertaa..

Avaudun

Se oli se mies,
jota joskus rakastin.
Se mies,
jolle aikoinaan rakkausrunoni omistin.
Hän oli tärkeä,
täynnä elämää ja järkeä
Hänen kosketuksensa huumaava
sielua ja sydäntä korventava.
Rakastin,
oi että rakastin

Mutta maailma vei,
veti ja eroitti

Pakastin,
Kaikki tunteeni tiedostamattani pakastin
Kaikki kauniit sanat pois lakaisin
Enkä niitä enää saa takaisin.
Jää ja lumi ja tuisku ja tuuli
Kaiken sen sielussani tunsin ja kuulin
Kaikkien tunteitteni kuolleen luulin
Enkä enää ikinä sulaisi
enkä ketään lähelleni päästäisi
eikä kukaan enää ansaitsisi luottamustani

Öitä unettomia
Vuosia monia
Loputtomia

Jostain syystä ovat tunteet kuolemattomia.
Elän ja toivon ja luotan taas
Että yllättäen voi löytyä mahti
uusi taito ja tahti
uusi sydämen vahti

Inspis

Radiossa haastateltiin kirjailijaa.
Hän oli sitä mieltä,
että inspiraatio syntyy tekemällä.
On tietysti oltava taito
ja halu,
mutta työtä on vain tehtävä säännöllisesti
ja ennemmin tai myöhemmin tulee flow.

Minä olen ehkä vähän samaa mieltä.
Mulle kirjoittaminen on "avautumista"
Jos päätän kirjoittaa runomitassa,
tekstiä kyllä tulee jos vaan istuu alas ja kirjoittaa.
Mutta liian usein koen olevani kiireessä
tai keskittymiskykyni on hakusessa
tai tuhat muuta asiaa odottaa vuoroaan.
Lisäksi pitäisi myös ulkoilla
ja opiskella ja harjoitella espanjaa
ja...ja...ja....

Mutta jos vain ottaisi sen ajan?
Päättäisi, että jotkut tietyt päivät on kirjoituspäiviä?
Vai tulisiko siitä silloin pakko?

Tällä hetkellä bloggailu on helpompaa kuin muu sometus (lue edellinen blogitekstini),
mutta ihan oikeiden kiireiden vuoksi en ole kirjoittanut.
Ensi viikko ja viikonloppu ovat huimaa haipakkaa,
mutta sitten helpottaa.

Poliitikon hattu

Aikamoista haipakkaa.
Enkä voi siitä syyttää ehdokkaana olemistani,
vaan kyllä keväällä aina aktiviteetit lisääntyy.
On iltoja, jolloin pitäisi keretä kahteen, kolmeen paikkaan, mutta silloin on vain valittava:
Mikä on tänään tärkeintä?

Liikkuminen on syöpähoitojen jälkeen kyllä yksi niistä tärkeimmistä.
Oman kropan ja korvienvälin hoito on tärkeintä.
Siksi usein kaikki muu jää kakkossijalle.
Ja töissä on käytävä,
muutoin ei ole varaa mihinkään muuhun.
Mulla on mun omat kotkotukset,
kuten kaikilla muillakin.

Naureskelen välillä töissä,
että tänään otan kirjapitäjän hatun päähäni
tai tänään on laskutusosasto avattu
tai nyt on assari paikalla.
Viis virkaa ja kuus nälkää sanoi yks mun työkaverini aikoinaan.

No nythän on sitten tää uusi, poliitikon hattu
Se mua vaan ihmetyttä,
että kun ihmiset,
jotka ovat minut tunteneet vuosikymmeniä,
eivät enää tiedä ja tunne minua kun vedän poliitikon hatun päähäni.
Kysellään mun vaaliteesejäni ja agendojani ja missioitani...
Mihin mun oma itseni olisi kadonut tän yhden kuukauden aikana?
Oisko mun mielipiteiden pitänyt muuttua,
kun otin poliitikon myssyn päähäni?
Ja miksi teatteri, tanssit tai konserteissa käynnit nyt yhtäkkiä olisivatkin vaalityötä ja äänten kalastelua?
Asiat, joita aina olen harrastanut ja rakastanut!
Ymmärrän, että vieraat kyselevät näitä,
sehän on selvää, mutta vanhat tutut!

Ja kun mulla on tuo poliittinen kotsa päässä,
niin muutun myös julkiseksi sylkykupiksi,
jonka voi haukkua mennen tullen.
Jolle voi lausua mielipiteitä, jotka ovat täysin painokelvottomia.
Minut haukutaan siitä, mitä edellisissä kunnanhallituksissa on päätetty tai jätetty päättämättä.
Ja kun kerron,
etten juuri tuon nippelinappelipäätöksen tekijää valitettavasti tiedä,
saan kuulla: "mutta sinähän olet ehdokkaana!"
Eli tuleeko sen poliitikkomyssyn mukana myös tietotaitolaari, joka kattaa viimeisimpien kahdenkymmenen vuoden kaikki päätökset?

Mutta kaikenkaikkiaan olen viihtynyt vaalityössä.
Ihanaa porukkaa,
niin puolueessa kuin tapahtumissa kävijöinä.
Ja vaikka en tulisi valituksi,
niin tämä on ollut mielenkiintoinen kokemus.
Ei se päämäärä vaan se matka!
Ja vaikkei ääntään minulle antaisikaan,
niin pääasia on, että äänestää!!