Poliitikon hattu

Aikamoista haipakkaa.
Enkä voi siitä syyttää ehdokkaana olemistani,
vaan kyllä keväällä aina aktiviteetit lisääntyy.
On iltoja, jolloin pitäisi keretä kahteen, kolmeen paikkaan, mutta silloin on vain valittava:
Mikä on tänään tärkeintä?

Liikkuminen on syöpähoitojen jälkeen kyllä yksi niistä tärkeimmistä.
Oman kropan ja korvienvälin hoito on tärkeintä.
Siksi usein kaikki muu jää kakkossijalle.
Ja töissä on käytävä,
muutoin ei ole varaa mihinkään muuhun.
Mulla on mun omat kotkotukset,
kuten kaikilla muillakin.

Naureskelen välillä töissä,
että tänään otan kirjapitäjän hatun päähäni
tai tänään on laskutusosasto avattu
tai nyt on assari paikalla.
Viis virkaa ja kuus nälkää sanoi yks mun työkaverini aikoinaan.

No nythän on sitten tää uusi, poliitikon hattu
Se mua vaan ihmetyttä,
että kun ihmiset,
jotka ovat minut tunteneet vuosikymmeniä,
eivät enää tiedä ja tunne minua kun vedän poliitikon hatun päähäni.
Kysellään mun vaaliteesejäni ja agendojani ja missioitani...
Mihin mun oma itseni olisi kadonut tän yhden kuukauden aikana?
Oisko mun mielipiteiden pitänyt muuttua,
kun otin poliitikon myssyn päähäni?
Ja miksi teatteri, tanssit tai konserteissa käynnit nyt yhtäkkiä olisivatkin vaalityötä ja äänten kalastelua?
Asiat, joita aina olen harrastanut ja rakastanut!
Ymmärrän, että vieraat kyselevät näitä,
sehän on selvää, mutta vanhat tutut!

Ja kun mulla on tuo poliittinen kotsa päässä,
niin muutun myös julkiseksi sylkykupiksi,
jonka voi haukkua mennen tullen.
Jolle voi lausua mielipiteitä, jotka ovat täysin painokelvottomia.
Minut haukutaan siitä, mitä edellisissä kunnanhallituksissa on päätetty tai jätetty päättämättä.
Ja kun kerron,
etten juuri tuon nippelinappelipäätöksen tekijää valitettavasti tiedä,
saan kuulla: "mutta sinähän olet ehdokkaana!"
Eli tuleeko sen poliitikkomyssyn mukana myös tietotaitolaari, joka kattaa viimeisimpien kahdenkymmenen vuoden kaikki päätökset?

Mutta kaikenkaikkiaan olen viihtynyt vaalityössä.
Ihanaa porukkaa,
niin puolueessa kuin tapahtumissa kävijöinä.
Ja vaikka en tulisi valituksi,
niin tämä on ollut mielenkiintoinen kokemus.
Ei se päämäärä vaan se matka!
Ja vaikkei ääntään minulle antaisikaan,
niin pääasia on, että äänestää!!