Se oli se mies,
jota joskus rakastin.
Se mies,
jolle aikoinaan rakkausrunoni omistin.
Hän oli tärkeä,
täynnä elämää ja järkeä
Hänen kosketuksensa huumaava
sielua ja sydäntä korventava.
Rakastin,
oi että rakastin
Mutta maailma vei,
veti ja eroitti
Pakastin,
Kaikki tunteeni tiedostamattani pakastin
Kaikki kauniit sanat pois lakaisin
Enkä niitä enää saa takaisin.
Jää ja lumi ja tuisku ja tuuli
Kaiken sen sielussani tunsin ja kuulin
Kaikkien tunteitteni kuolleen luulin
Enkä enää ikinä sulaisi
enkä ketään lähelleni päästäisi
eikä kukaan enää ansaitsisi luottamustani
Öitä unettomia
Vuosia monia
Loputtomia
Jostain syystä ovat tunteet kuolemattomia.
Elän ja toivon ja luotan taas
Että yllättäen voi löytyä mahti
uusi taito ja tahti
uusi sydämen vahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti