Sinkkuna olemisen sietämätön keveys?

Viihdyn itsenäisenä oliona.
Ei tarvii paljoa kysellä ja ihmetellä.
Saatan päättää lähteväni ja lähteä vartissa.
Saatan istua päivän tekemättä mitään ja toisaalta saatan päivän aikana saada valmiiksi puolet valtakuntani projekteista.
Saatan juosta puolialastomana lähes koko päivän.
Saunan lämmitän ja oluen nautin kun haluan, eikä siinä katsota viikonpäivää.
Siivoan, kun sille on tarvetta.
Eikä tarvii tapella siitä, kuka tekee minkäkin pihatyön, rakennusprujun, autohuollon, katsastuksen tms, kun minä teen sen minkä teen ja loput jää tekemättä.
Vessan peilistä näkyy tekijä tai haukuttava tekemättä jättämisistä.
Koko bunkka on mun.
Koko pyykkikasa on mun.
Koko arjen pyöritys on mun.

Mutta välillä tietysti olisi kiva nukkua jonkun vieressä, nuuhkutella saunapuhdasta miestä,
tuntea joku lähellään ja ehkä jakaa niitä arjen ajatuksia silloin kun ne päähän pompsahtavat eikä sitten kun hyvällä ystävällä on aikaa oman perheensä/yrityksensä/lastensa pyörityksiltään kuunnella.
Että joku saunassa pesisi selän
tai leikkisi peikkomaisella hiuspehkollani
tai vaan pitäisi kädestä
Tai että joku keittäisi sen aamukahvin tai nauraisi aamupöpperöisille toilailuilleni.
Joku jota koskettaa ja joku joka koskettaa.
Mutta näinhän se menee.
Kaikkea ei voi saada.

Stop! Stanna!

E de fel o säga att bara en kram av alla tiotals kramar betyder nåt?

E de fel o leva i hopp?

E de fel att tolka saker som man ser i ljuset av hur man känner?
E de fel att älska fast man inte sku få?
E de dumt att släppa loss å låta nån gå?
Egentligen skulle jag villa helt tvärtom,
Snälla du - stanna - kom, kom!

Stop! Stanna! Berätta vad du vill!
Jag vet ju att jag sku räcka till.
Jag kan eventuellt ge dej allt du vill.
Bara du låter mej komma nära - intill...

Orsaker till texten är att än en gång märker jag hur människor berättar sina känslor, sina livssituationer, öppnar sin själ för mej o jag vet inte vad i fan gör att de vågar lita.
Varför de ger mej äran att veta saker de knappast berättar så manga andra.
Att de vill släppa mej så nära, helt intill.
Jag vill kanske inte alltid veta, men jag lyssnar.
Jag är en kvinna som inte alltid gjort de bästa valen, som inte tagit den lättaste vägen, jag har inte nycklar till bättre framtid, evig kärlek, prinsen/prinsessan o halva riket...

Uutta peliin!

Montaa hommaa olen tehnyt.
Ja aina vain olen yhtä utelias uusien asioiden suhteen.
Nyt lähden taas.
Ja tällä kertaa vaihtuu ala ihan tykkänään. Pankkitoiminta ja vakuutukset ovat antaneet elantoni todella monta vuotta, monen eri firman toimesta,
mutta nyt pääsen oppimaan jotain ihan muuta.
Vielä ei nuppi oikein tajua, että taas mennään...

Mina gröna tår

Jag har låtit gräsmattan växa.
Härliga stora områden med blommande vitklöver som jag vill att får blomma och fröa sig.
Och sån doft dom har!
Hela min gård har doftat som nåt uberfint parfym, helt otroligt härligt.
Men när klövern har blommat ut, så ser den gräslig ut.
Den blir brun o ful (men doftar fortfarande)
Ja, den blir nästan lika ful som lupinen.

 Så gräslindan skulle klippas.

Jag har en gräsklippare som man skuffar. Den går just så hårt som jag orkar skuffa. Och den spottar klippta gräset ut på sidan. En fin klippare som jag själv valt, köpt och monterat från delar till en fungerande maskin.
Den har fungerat felfritt i tio år.
Idag ville den inte riktigt.
Jag undrar om det börjar bli på tid att uppdatera till nyare version...

Jag gillar blommor och trädgårdsland och egna tomater o gurkor o ärter o dill o lök o allt sånt
Jag gillar att påta i trädgården.
Men i år har inte riktigt nånting vuxit såsom det brukar.
Trädgårdslandet blev nog int riktigt till något.
Tomatsplantorna tog illa upp av solen o dog
Dillen ser man knappt o morötterna är inte alls bättre
Några ärter får vi kanske o eventuellt några bönor.
Salladen håller oss i spänning att växer de nåt över huvudtaget...

Blommorna satt jag i krukor o tyckte att jag nog kommer ihåg vad jag har i vilken burk...
Nå kattrompon heller.
I en o samma kruka finns många olika växter och jag tror nog att jag använt bara en sorts frön så jag vet inte vilket som är ogräs o vilket som är det som jag sått.
Men vackra är dom ju ändå

 Titta nu,
såna här blomsterodlingar.
(Jo, här sku jag kunna tippa vilken som är odlad - men låter bli)

 Och såna här....

 Fast ringeblommor blir det nog...om inte hjortarna hittar dom!

Och så en sån här...dalia tror jag faktist det borde vara.

Men på min gård finns nog intressanta juttur också.

Det finns platser jag inte klipper

eller klipper först på hösten.

Såsom de här:

Någon bor i lärkträdets rötter.

De finns flere ingångar men jag har aldrig sett vem som håller hus där.

 Och i år har det vuxit upp en liten ö med blåklockor.
Domkan jag ju inte köra över med gräsklipparen!

 Och så finns det ju plätten som varje år blir röd av söta, röda, goda smultron.
Smultron finns på flere platser och det har jag eller mina barn inte något emot!

Så min gräslinda har små oskötta plättar här och där,
men dom är oskötta för en god orsak :D

Här ännu violer som rymt från nåt års blomplanteringar och nu växer år efter år i sanden precis brevid min terass.

Men allt bra.
Jag tar ingen stress över mina rymlingar och underhyresgäster o oskötta gräsplansplättar.
Jag gillar det så här.
På finska: yhtä rönsyilevä kuin omistajansa <3

Ps.
Gröna tår blir det när man klipper gräset i sandaler :)

Sukujuuret

Se on sellanen juttu,
että mulla on hurja suku.
Siis ei hurja niin kuin häjyt - tai no joo, kyllä vähän niinkin, mutta anyways...
Olen aikaisemminkin kertonut meidän ihanan rönsyilevästä, heppoisesti ja ihan oikeisiinkin verisiteisiin perustuvasta suurperheestä ja suvusta.
Viikonloppuna taas tuli kysymys:
montako teitä siskoksia on?
No tota - riippuu vähän miten asiaa katsoo...
Seitsemän
Tai yhdeksän
Tai no, yhdeksästä yhtä ei lasketa.
Tai "ottosisarukset" mukaanlukien ehkä tusina.
Tai siis ei meillä ole oikeasti adoptoituja,
mutta sisaruskatraaseen on "lisätty ottosisaruksia"
Siis, no, meitä on monta!

Ja onneksi on, koska mä luulen, että ainoana lapsena oleminen on aika yksinäistä...

Elämän makuinen matka

Joskus muutos on pakollista,
hallitsematonta,
itsestä riippumatonta,
välttämätöntä,
elämän jatkumisen kannalta väistämätöntä.
Joskus muutos on hallittua,
hillittyä,
harkittua
ja tarkkaan punnittua.
Joskus muutos yllättää,
hyppää eteen ihan puskista ja puun takaa,
sellainen happenstance
tai onnenkantamoinen.

Tänään...
vietiin päätökseen jotakin,
joka oikeastaan alkoi noin viisi vuotta sitten.
En vain tiennyt,
että sille tarinalle tulisi jatkoa,
että se tarina jäi elämään omaa elämäänsä.
En vielä enempää avaa asiaa,
mutta minun pieni maailmani tulee muuttumaan.
Katotaan kuin käy ;)

Hyvin kirjoitettu

Mulla on muutama ystävä,
jotka on ihan oikeesti sitä mieltä,
että fiktiivisten kirjojen lukeminen on aivan turhaa.
Jos jotain lukee, niin sen pitä olla tietokirjallisuutta.
Eihän fiktiivisestä opi mitään eikä siitä ole hyötyä,
ja teksti sisältää vain jonkun ajatuksia,
keksittyjä juttuja.

No minäpä olen ihan eri mieltä.

Hyvä kirja vie mennessään.
Hyvä kirjailija on tehnyt taustatöitä
ja tietää mistä kirjoittaa
Vaikka tapahtumat ja henkilöt olisivatkin fiktiivisiä
Pääset jonkun maalaamalle matkalle jonnekin,
missä et aikaisemmin ole ollut
tai takaisin paikoille, joissa olet ollut.
Tai maailmoihin, joita ei edes ole.
Voit olla kärpäsenä katossa ja tapahtumien keskipisteessä.
Voi lukea surusta, rakkaudesta, kaipauksesta, intohimosta, petoksesta ja raivosta ilman että itseesi sattuu.
Voit tehdä matkan, jota ei koskaan voisi tehdä oikeasti.

Minun vilkas mielikuvitukseni tekee sen,
että voin uppoutua kirjaan ja unohtaa kaiken ympärilläni
Tunnelmat saattavat viipyä minussa pitkään.
Sama tapahtuu myös hyvässä elokuvassa.

Hyvä kirja on halpa ja turvallinen tapa matkustaa
ajassa, paikoissa, historiassa, satumaailmoissa ja muilla planeetoilla.
Kirjan lukeminen ei ole turhaa!

Framför dig

Här står jag framför dig
såsom jag stått så många gånger förr
Du ser mej mer än andra ser
Du hör också det jag inte säger
Fast jag är fullt påklädd
så sku jag lika bra kunna stå här spritt naken
det är svårt att gömma nåt för dej
för du vet mej
Så bra som nån kan veta
Men
Jag trodde att jag skulle berätta dej allt
men de gjorde jag inte.
Nånting inom mej sa att jag inte skulle göra det.
Jag tror på mina instinkter
Vi alla har våra hemliheter
Våra laster
Våra synder
Andra har mindre och andra har stora
Mina är mörka, gamla, nästan glömda
och mycket väl gömda.
Jag sjunger om dom emellan
men den sången vet ingen att handlar om mej....

The good, the bad and the ugly

Välillä mä jään miettimään ihan jokapäiväisiä juttuja.
Joku juttu jää askarruttamaan ja vaivaa välillä ihan tosissaan.
Esim. Tapa, jolla joku katsoo tai sanoo jotain.
Ja välillä mä näen ja huomaan asioita, joita ei ehkä ole tarkoitettu huomattaviksi.
Ei - minä en takerru yksityiskohtiin, semmoset saattavat jäädä multa kokonaan huomaamatta, mutta ihmiset tunteineen, reagointeineen ja kehonkielineen ovat mulle ihan tavattoman rakasta huomioitavaa.
On olemassa ihmisiä, joiden silmien väriä en muista, mutta jo kävelystä tiedän, millä tuulella henkilö on.
Ja usein pohdin, mikä on jonkin käyttäytymisen syy.
Miksi joku reagoi niin kuin reagoi.
On myös olemassa ihmisiä, joiden kehonkieltä en pysty lukemaan.
Ja on ihmisiä, joiden kehonkieli saa minut henkisesti yökkäämään.
Ja sit on tietty niitä, jotka huijaa mennen tullen meikäläisenkin
Ja niitä, jotka ihan ekasta sekunnista lähtien on samalla aaltopituudella, joiden ajatusmaailma, arvomaailma, sanomiset ja tekemiset, kaikki, on valtavan ok.
Keittiöpsykologi elää minussa todella vahvana

Toinen tärkeä juttu mulle on tuoksu.
Ihmisillä on omat ominaistuoksunsa, jolle eivät voi mitään.
Ja välillä se minun kannaltani on aika kauhea juttu.
Jotkut hajut saavat minut fyysistesti yökkäämään
ja sellainen reaktio on todella vaikea peittää tai yrittää sulkea pois.
Ja puhtaus on mulle tärkeetä.
Mulla ei ole mitään pöpökammoa ja desinfiointirutiineja mutta sellainen normi peruspuhdas on tosi jees.
Varsinkin läheisessä kanssakäymisessä puhtaus on erittäin tärkeää.
Saatan myös tuntea halauksen jälkeen halattavan tuoksun omassa kehossani tuntikausia.
Eikä tarvitse olla halattavana äijä, jonka partavesipurnukka on vahingossa kaatunut naamalle.
On myös ihmisiä, jotka eivät oikeastaan tuoksu millekään.
Itse yritän olla tuoksuissani melko varovainen.
Raikkaat, puhtaat tuoksut ovat tällä hetkellä lemppareita.

Ulkonäölle en pistä paljoa painoa.
Noin yleisesti ottaen kirveellä veistetty miellyttää silmääni enemmän kuin kiiltokuvankauniit ihmiset.
Ja se, miten ihminen oman kroppansa kantaa.
Ihminen, joka on itsensä kanssa sinut, on kaunis.
Ulkonäöstä ja sukupuolesta riippumatta.
Ja itselle rakkaan ja tärkeän ihmisen ulkonäkö saattaa"kadota" ja tilalla on sen ihmisen olotilan huomioiminen.
"Rumasta" voi tulla tavattoman kaunis...

Mutta olen ihminen, jolle ihminen on tärkeä.
Jos joku tuoksuu hyvälle, sanon sen (vaikka ventovieraalle)
Jos joku näyttää "hyvältä", sanon sen (vaikka ventovieraalle)
Jos jollakin on kaunis koru, paita, tatuointi tms, sanon sen (vaikka ventovieraalle)
Koska me kaikki tarvitsemme positiivista potkua!!!

Torstai on toivoa täynnä

Tuolla pellon laidassa hirvet tallustelevat...


Kolme päivää raskasta rock'n'rollia
Kolme päivää kajakkomelontaa
Kuusi päivää aikataulutusta,
kotona vain kääntymässä ja taas menossa
Näennäisesti ehkä todella kaukana toisistaan
Mutta kumpikin on kyllä fyysisesti rasittavaa
Helpommalla ois päässy töissä...

Mutta tänään on palautumispäivä
En tee mitään.
En oikeestaan voikaan
Eilen labrassa otettiin koepaloja kynsistä
ja höyläsivät yhden kynnen keskelle vahingossa reijän,
onneksi vasen käsi
Ja oikeassa kädessä (se, johon ei saisi tulla minkäänlaisia ihorikkoja) on kynsi todella ohut ja repaleinen
ja viittä vailla puhki.

Nukuin pitkään, söin aamiaiseni rauhassa
Käynnistin pesu- ja tiskikoneen ja kohta ehkä käyn kaupassa
Siinä päivän agenda.
Ulkona on kylmä ja ajoittain ripsii vettä
Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa sisällä istumisesta

Näitä nollapäiviä kyllä tarvitaan!

Lampaat laitumella.
Maalaismaisemaa ja tunnelmaa kauneimillaan.

Kanootin kapean vesille työnsin...

Kokeilen mielelläni kaikenlaista,
koska olen tavattoman utelias.
Ja toisaalta haluan kokeilla asioita,
jotta voin kertoa niistä mielipiteeni vähän syvemmältä kuin vain mutu-tuntumalta.
Voitte uskoa, että kokeiltu on kaikenlaista...
Välillä mun uteliaisuuteni johtaa mut tilanteisiin,
joissa joudun/saan/voin/pystyn selättämään omia pelkojani.

Olen kajakkimelonnan peruskurssilla.
Tarkoitus on kolmessa päivässä käydä läpi perusteet.
Siirtymiset kajakkiin ja kajakista pois,
kulku eteen, taakse ja sivusuunnassa.
Tekniikkaa ja meritaitoja.
Jokamiehenoikeuksia,
karttalukua ja kompassin käyttöä
Sekä pelastautumista.
Pääpaino kuitenkin melomisessa,
koska vain melomalla voi oppia melomaan

Eilen oli illan päätteeksi pelastautumisharjoitus.
Arvaatte varmaan,
että vähän pelotti.
Päivän mittaan jo mietin, millä tekosyyllä voisin luikahtaa ja jättää koko paskan väliin.
Pakki vähän sekaisin ja tuhat ajatusta risteilee päässäni.
Mutta järkeilen, että on ne muutkin tän tehneet
Ja meillä on monta kokenutta opettajaa paikalla
Ja jos homma olisi mahdoton, ei meitä keltanokkia pistettäisi sitä tekemään.
Ja jos jotain menisikin pieleen,
niin olen hyvissä käsissä.
Ja se niin usein ennenkin tullut ajatus:
Mihin mä taas olen pääni pistänyt?!?!

Kuvittelin, että harjoitus tehtäisiin rannan tuntumassa
ja että kajakista ulos selvittyään saisi uida rantaan.
Muttamutta...

Eihän sitä tositilanteessakaan voi valita rannan läheisyyttä

Eli syviin vesiin ja tiukassa ohjauksessa, parityöskentelynä, kajakin kaato,
kaveri tyhjentää kajakin vedestä
ja avustaa sinun kiipeämistäsi takaisin kajakkiin.
En pelkää vettä, enkä pelkää sukeltaa,
en myöskään pelkää, etten pääse kajakista pois.
Mutta kun se kajakkiin meno ihan normistikin on laveaperäiselle naiselle välillä vähän hankalaa,
niin oletin, että kajakkiin takaisin pääseminen on se vaikein.

Ensin testataan kuinka pitkälle voi keinuttaa
ennen kuin kajakki kaatuu.
Aika pitkälle saa näköjään kallistaa...
Ja sit päätän: nyt kaatuuuuuu

Vesi oli yllättävän lämmintä,
(edellisen kerran kun kävin uimassa oli vielä järvi jäässä..)
ulos kajakista humpsahdin ihan ilman räpiköintiä
ja sit vaan kajakin kääntö ja kaveri hilaa sen oman kajakkinsa päälle ja tyhjentää vedet pois.
Ja sit kiipeämään.
Kaverin pitää pitää kajakista kiinni tosi kunnolla,
muutoin ei homma onnistu
ja rouva L irroittaakin juuri epäsopivasti ja
minä humpsahdan meidän kajakkiemme väliin.
Eipä mitään.
Uusi yritys.
Rouva L voihkii, ettei kauaa enää jaksa pidellä
ja minä ajattelen, etten montaa kertaa jaksa kiivetä,
joten pidä nyt vaan kiinni...
Ja jes!
Kyllä mä sinne kajakkiin pääsin.
Ei ehkä mikään mallisuoritus, mutta kajakissa istuin taas!
Aukkopeite kiinni ja rouva L:n vuoro kipata kajakkinsa.

Huomaan, että vaikka minua pelotti,
niin rouva L:ää pelottaa huomattavasti enemmän.
Kajakki kaatuu ja hänellä on vaikeaa ymmärtää ohjaajan ohjeita.
(Suuntimat menevät sekaisin kun on ollut pää alaspäin ja tasapaino saattaa heittää jos on esim. korvissa vettä)
Raahaan hänen kajakkinsa omani päälle
ja kaada vedet pois.
Nyt on hänen vuoronsa rehkiä itsensä kajakkiin.
Vahingosta viisastuneena pidän kiinni todella kunnolla.
Ja häneltä kajakkiin kiipeäminen onnistuu ilman lisäplumsahduksia.
JUMALAUTA, ME TEHTIIN SE!!

High fivet ja takaisin rantaan vaatteiden vaihtoon.
On kyllä niin voittajafiilis!!
Laiturilla huomaan, etteivät voimat enää riitä normisti kajakista ulospunnertamiseen vaan kikka kakkosella kajakista pötkölleen laiturille...
Niin paljon adrenaliinia on kropassa etten märistä vaatteista huolimatta edes palele.
Hymy on korvasta korvaan.
Fiilis on hyvä
Voittajafiilis!!!

Ps.
Edellisenä iltana makasin lattialla jalat kohti kattoa,
melonnasta väsyneenä ja raukeana kun rämähdin räkänauruun.
Tuli mieleen, että päivällä kun testattiin kajakkeja kuivalla maalla niin kaveri vieressäni ähelsi ja sanoi,
ettei saa isoja jalkojaan kunnolla mahtumaan kajakkiin.
Vastasin, että hänen ongelmansa on aika pieni, kun mulla ei meinaa perse mahtua aukosta sisään.
Ja räkätys sen kuin jatkuu kun mietin, että jos kajakkia kaataessa jään perseestäni kiinni,
niin saavat kutsua palokunnan irroittamaan kajakin takalistostani. Siinä olisi tilannehuoneen seuraajille jotakin ihmeteltävää...

Tännekö saan avautua?

Istut edessäni, ihan kosketusetäisyydellä,
mutta minulle olet spitaalinen, jota ei voi koskettaa.
Olet näennäisesti tosi rauhallinen,
mutta tiedän, että sisälläsi kuohuu.
Puhut rauhallisesti, melkeinpä kuin puhuisit idiootille.
Mitähän sä nyt taas haluat.

Ja pyöritys lähtee...
Minä en ole äidiksi soveltuva
Minulta pitää ottaa lapset pois
Ja minulla ei asiaan ole sananvaltaa.
Näin on päätetty.
Sisälläni on kokonainen tulivuori
ja oma ääneni on matala ja selkeä,
kun vastaan kaikkiin syytöksiisi.
Tämä on käyty läpi ennenkin.
Etkö sä jo saatanan idiootti tajua?
Etkö sä jo voisi lopettaa?
Viha sisälläni kasvaa kasvamistaan,
mutta tiedän, että pinnan katkeaminen saa minut huonoon valoon,
että huutaminen tai kimppuun käyminen ovat varmoja keinoja hävitä.
Minä. En. Anna. Periksi.

Minun heikkouksiani käydään läpi,
ikäänkuin ne olisivat perisyntejä.
Pyöritys jatkuu.
En saa enää suunvuoroa.
Raivoni kasvaa.
Jos ei kohta tule hengähdystaukoa niin en takaa mitä teen...
Sydän hakkaa, kroppa on täynnä adrenaliinia
Ja helvetinmustaa raivoa ja vihaa!

Herään mustaan raivoon ja itkuuni.
Tyyny on jo vihankyyneleistä märkä.
En itke äänen, en huuda, koska silloin häviän.
Halun vain tappaa sinut.
Repiä pieniksi palasiksi,
niin riekaleiksi, ettei suurella rahalla paraskaan kirurgi voisi paikata entiselleen.
Haluan tuntea kuinka sormeni uppoavat sinuun.
Haluan raadella sinut.

Tää on näitä unia, joilla oletettavasti poistan vanhoja traumoja.
Tiedän, että parasta on antaa mahtavan vihan velloa
ja kyynelten valua.
Jokaisen kerran jälkeen palaudun nopeammin.
Ja nämä unet tulevat onneksi harvemmin ja harvemmin.
Nykyään jo hyvin harvoin.

Oikeassa elämässä olen hyväntuulinen ja rauhaa rakastava.
En hyväksy väkivaltaa, en psyykkistä enkä fyysistä.
Ja pakenen mielummin kuin tappelen
En halua vahingoittaa ketään.
Mutta olen aina sanonut, että lasteni vuosi voisin tappaa.
Ei ole sellaista korstoa, jonka kimppuun en kävisi.
Ei tilannetta, josta pakenisin.
...Ja usein mulle nauretaan.
Mutta en suosittele kokeilemaan...

Text nr 369 - The Tuska Special

 Ah tuskaa, ah tuskaa, kun tuuli heilutti marjapuskaa...

Oi ystävät hyvät, Tuska-festarit on mun mielestä parhaiten onnistuneet festarit, vuosi vuoden jälkeen. Aina ja aina vaan. Bändejä löytyy joka lähtöön. Tällä kertaa olin kaikkina päivinä.
Olin valmistautunut menemään yksin,
mutta tytär yllätti iloisesti tulemalla myös kaikkina kolmena päivänä.
Henk.koht. pelkäsin, että kroppani ei kestäisi moista.
Minä kun olen päättänyt olla ottamatta estolääkkeet,eli kuukausittaiset antibioottopistokset, jotka saavat mun kroppani totaalisen sekaisin ja kipeäksi.

Yksi ihanimmista jutuista Tuskassa on nähdä bändit livenä, aina lähtee mukaan jotain uutta ihanaa ja aina on joku vanha ihana ja sit on ne, jotka ei ehkä ole niin hirvittävän ihania, mutta niitä voi kuunnella ja katsella. Ja joku muuvtykkää niistäkin suunnattomasti.

Ja jengi on ihanaa
Ja systeemit skulaa.
Musiikki soi kolmelta lavalta vuoroin ja lähes tauotta.
Mun sydämeni lyö aina vähän kiivaammiin, rakastan aina vähän syvemmin ja hymyilen leveämmin
Oi ystävät hyvät, mitä olisi maailma ilman musiikia?
Ei perkele paljon paskaakaan.

 En kuulu lavan eteen rynnistäjiin vaan katselen kauempaa, lyhyenä on parempi mahis nähdä kauempaa kun aina on joku kaksimetrinen hujoppi edessä heilumassa jos pyrkii etujoukkoihin. Ja isot screenit autaa näkemistä.
Siksi kuvat ovat mitä ovat.
Tässä Anneke van Giersbergens vuur.
Aika mainioääninen nainen.
Hän lauloi myöhemmin myös Devon Townsendin kanssa

Nesteytys on myös tärkeää!

 Wintersun
Brujeria
Suicidal Tendencies
Insomnium
Ja Devon Townsend Project
Joista viimeksimainittu mulle ihan uusi, mutta varmasti tulevaisuudessa paljon soitettava!!

Ja Mayhem...
Olihan se.
Ja nyt se on nähty...

 Sabaton.
Vetivät hienon setin.
Suomalaiset rakastavat näitä sotasankaritarinoita.
Suvilahti raikui, paukkui, huusi, lauloi ja nautti.

Ja kotia kohti.
Bussit menee yöllä tunnin välein. Arvaatteko, jos missasin bussin muutamalla minuutilla?
No, käytiin vetämässä hampparit.
Mulla menee kotiin sellanen puoltoistatuntinen kun paikallisbussin pitää kierrellä kylän jokainen nurkka.
Mutta hei - pääsee melkein kotiovelle asti!
Kotona kolmenaikaan...

LAUANTAI

Hetätys yheksältä ja tien päällä klo 11.
Ääneni on todella matalalla...taitaa tulla vatsaakin alempaa...

Lik
Avatarium
Ja Impaled Nazarene.

 Paljon melua tyhjästä, jos minulta kysytään.
Kuuluu taas sarjaan, että nyt se on nähty.
Tää bändi jakaa muutoinkin mielipiteitä tosi paljon.
Mulle se ei anna mitään

 Seuraavaksi Mokoma (josta ei valitettavasti saanut mitään selvää, olikohan mixauksissa jotain häikkää)

Ja Timo Rautiainen ja trio niskalaukaus.
Hienoa tummaakin tummempaa lyriikkaa, suomalaista sielunmaisemaa, sisua ja vaikka mitä.
Parempi livenä kuin uskalsin odottaa!

 Rutistus jatkuu:
Lost Society
Soilwork
ELectric Wizard ja
Ah ja voih - Amorphis.
Bändi ja Äijä, jonka ääneen ihastuin The Monsters of rock'issa.

Triptykon oli mukava uusi ylläri ja illan viimeisenä HIM - jäähyväiskiertue...
Siitä ei ole kuvia.
Herra Valon ääni on kaunis livenä.
Ja biisit menivät putkeen.
Voi että.
Seistiin hyvässä seurassa pienessä hiprakassa ja vaan nautittiin.
Laulettiin, naurettiin, liikututtiin, nautittiin...

Ja kipinkapin metrolle
Ja bussiin
Jonka missasin taas muutamalla minuutilla....
Kotona kolmenpintaan

SUNNUNTAI

Vähän on rouva kankea, eikä oikein ole ääntä.
Mutta eikun ylös, aamiainen ja kannu kahvia ja baanalle.
Ja minä ja aikataulut...
Prkle, portit avattiin tuntia myöhemmin, joten minä seistä jöpötin reilun tunnin etuajassa porteilla.
Ois voinu nukkua tunnin pidempään...

 Mutta kyllä sekin iloksi muuttui....

Ja vuorossa
Where's my bible
Ja Battle Beast.. voi tuhannen turkanen.
Siinä on pimulla ääntä!!
Ja heavykuningattaren elkeet. Kaikki heavy klisheet, jotka vaan keksitte, ne kyllä löytyvät!
Mutta ääni ja musiikki ovat kohdillaa.

Vuorossa Dirkscneider, ihan sellaista old school heavya. Ei paha, mut ei ihan mun juttu.
Ja sit me mentiin syömään, koska Barones ei ollut oikein kiinnostava...

Mut sit: Apocalyptica plays Metallica with 4 cellos.
Siitä kuva tuossa yllä.
Hurjaa menoa, joka välillä kyllä tuppasi latistumaan.
Kaipasin lauluartistia.
Nyt oltiin vähän niin kuin karaokessa, mutta ilman sanoja.

Ja sit Sonata Arctica.
Tykkäsin.
Ihania vanhoja ralleja.
Maailmanparantaja vauhdissa.
Kyllä tykkäsin, enemmän kuin olin osannut aavistaa

Viimeisenä vielä Mastodon,
mutta se ei jaksanut innostaa.
Katsottiin hetki ja lähdettiin kotiinpäin.
Väsyneinä.
Onnellisina.
Pää ja kroppa täynnä musiikkia.
Jalat kipeinä ja sydän täynnä rakkautta metallimusiikkia, metallibändejä, metallifaneja kohtaan.
Elämä on hyvä ja maailma olisi hyvä paikka elää,
jos kaikki toimisi niin kuin Tuskassa.
Peace and love and understanding.

Ja kotia kohti.

Ehdin bussiin seitsemän minuutin marginaalilla!!

Ja bussissa saan viestin,

että osa tuttavista odottaa bussia Kampissa,

joten minulla olisi ollut hyvää odotusseuraa...