Kokeilen mielelläni kaikenlaista,
koska olen tavattoman utelias.
Ja toisaalta haluan kokeilla asioita,
jotta voin kertoa niistä mielipiteeni vähän syvemmältä kuin vain mutu-tuntumalta.
Voitte uskoa, että kokeiltu on kaikenlaista...
Välillä mun uteliaisuuteni johtaa mut tilanteisiin,
joissa joudun/saan/voin/pystyn selättämään omia pelkojani.
Olen kajakkimelonnan peruskurssilla.
Tarkoitus on kolmessa päivässä käydä läpi perusteet.
Siirtymiset kajakkiin ja kajakista pois,
kulku eteen, taakse ja sivusuunnassa.
Tekniikkaa ja meritaitoja.
Jokamiehenoikeuksia,
karttalukua ja kompassin käyttöä
Sekä pelastautumista.
Pääpaino kuitenkin melomisessa,
koska vain melomalla voi oppia melomaan
Eilen oli illan päätteeksi pelastautumisharjoitus.
Arvaatte varmaan,
että vähän pelotti.
Päivän mittaan jo mietin, millä tekosyyllä voisin luikahtaa ja jättää koko paskan väliin.
Pakki vähän sekaisin ja tuhat ajatusta risteilee päässäni.
Mutta järkeilen, että on ne muutkin tän tehneet
Ja meillä on monta kokenutta opettajaa paikalla
Ja jos homma olisi mahdoton, ei meitä keltanokkia pistettäisi sitä tekemään.
Ja jos jotain menisikin pieleen,
niin olen hyvissä käsissä.
Ja se niin usein ennenkin tullut ajatus:
Mihin mä taas olen pääni pistänyt?!?!
Kuvittelin, että harjoitus tehtäisiin rannan tuntumassa
ja että kajakista ulos selvittyään saisi uida rantaan.
Muttamutta...
Eihän sitä tositilanteessakaan voi valita rannan läheisyyttä
Eli syviin vesiin ja tiukassa ohjauksessa, parityöskentelynä, kajakin kaato,
kaveri tyhjentää kajakin vedestä
ja avustaa sinun kiipeämistäsi takaisin kajakkiin.
En pelkää vettä, enkä pelkää sukeltaa,
en myöskään pelkää, etten pääse kajakista pois.
Mutta kun se kajakkiin meno ihan normistikin on laveaperäiselle naiselle välillä vähän hankalaa,
niin oletin, että kajakkiin takaisin pääseminen on se vaikein.
Ensin testataan kuinka pitkälle voi keinuttaa
ennen kuin kajakki kaatuu.
Aika pitkälle saa näköjään kallistaa...
Ja sit päätän: nyt kaatuuuuuu
Vesi oli yllättävän lämmintä,
(edellisen kerran kun kävin uimassa oli vielä järvi jäässä..)
ulos kajakista humpsahdin ihan ilman räpiköintiä
ja sit vaan kajakin kääntö ja kaveri hilaa sen oman kajakkinsa päälle ja tyhjentää vedet pois.
Ja sit kiipeämään.
Kaverin pitää pitää kajakista kiinni tosi kunnolla,
muutoin ei homma onnistu
ja rouva L irroittaakin juuri epäsopivasti ja
minä humpsahdan meidän kajakkiemme väliin.
Eipä mitään.
Uusi yritys.
Rouva L voihkii, ettei kauaa enää jaksa pidellä
ja minä ajattelen, etten montaa kertaa jaksa kiivetä,
joten pidä nyt vaan kiinni...
Ja jes!
Kyllä mä sinne kajakkiin pääsin.
Ei ehkä mikään mallisuoritus, mutta kajakissa istuin taas!
Aukkopeite kiinni ja rouva L:n vuoro kipata kajakkinsa.
Huomaan, että vaikka minua pelotti,
niin rouva L:ää pelottaa huomattavasti enemmän.
Kajakki kaatuu ja hänellä on vaikeaa ymmärtää ohjaajan ohjeita.
(Suuntimat menevät sekaisin kun on ollut pää alaspäin ja tasapaino saattaa heittää jos on esim. korvissa vettä)
Raahaan hänen kajakkinsa omani päälle
ja kaada vedet pois.
Nyt on hänen vuoronsa rehkiä itsensä kajakkiin.
Vahingosta viisastuneena pidän kiinni todella kunnolla.
Ja häneltä kajakkiin kiipeäminen onnistuu ilman lisäplumsahduksia.
JUMALAUTA, ME TEHTIIN SE!!
High fivet ja takaisin rantaan vaatteiden vaihtoon.
On kyllä niin voittajafiilis!!
Laiturilla huomaan, etteivät voimat enää riitä normisti kajakista ulospunnertamiseen vaan kikka kakkosella kajakista pötkölleen laiturille...
Niin paljon adrenaliinia on kropassa etten märistä vaatteista huolimatta edes palele.
Hymy on korvasta korvaan.
Fiilis on hyvä
Voittajafiilis!!!
Ps.
Edellisenä iltana makasin lattialla jalat kohti kattoa,
melonnasta väsyneenä ja raukeana kun rämähdin räkänauruun.
Tuli mieleen, että päivällä kun testattiin kajakkeja kuivalla maalla niin kaveri vieressäni ähelsi ja sanoi,
ettei saa isoja jalkojaan kunnolla mahtumaan kajakkiin.
Vastasin, että hänen ongelmansa on aika pieni, kun mulla ei meinaa perse mahtua aukosta sisään.
Ja räkätys sen kuin jatkuu kun mietin, että jos kajakkia kaataessa jään perseestäni kiinni,
niin saavat kutsua palokunnan irroittamaan kajakin takalistostani. Siinä olisi tilannehuoneen seuraajille jotakin ihmeteltävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti