Se on sellanen juttu,
että mulla on hurja suku.
Siis ei hurja niin kuin häjyt - tai no joo, kyllä vähän niinkin, mutta anyways...
Olen aikaisemminkin kertonut meidän ihanan rönsyilevästä, heppoisesti ja ihan oikeisiinkin verisiteisiin perustuvasta suurperheestä ja suvusta.
Viikonloppuna taas tuli kysymys:
montako teitä siskoksia on?
No tota - riippuu vähän miten asiaa katsoo...
Seitsemän
Tai yhdeksän
Tai no, yhdeksästä yhtä ei lasketa.
Tai "ottosisarukset" mukaanlukien ehkä tusina.
Tai siis ei meillä ole oikeasti adoptoituja,
mutta sisaruskatraaseen on "lisätty ottosisaruksia"
Siis, no, meitä on monta!
Ja onneksi on, koska mä luulen, että ainoana lapsena oleminen on aika yksinäistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti