Text nr 369 - The Tuska Special

 Ah tuskaa, ah tuskaa, kun tuuli heilutti marjapuskaa...

Oi ystävät hyvät, Tuska-festarit on mun mielestä parhaiten onnistuneet festarit, vuosi vuoden jälkeen. Aina ja aina vaan. Bändejä löytyy joka lähtöön. Tällä kertaa olin kaikkina päivinä.
Olin valmistautunut menemään yksin,
mutta tytär yllätti iloisesti tulemalla myös kaikkina kolmena päivänä.
Henk.koht. pelkäsin, että kroppani ei kestäisi moista.
Minä kun olen päättänyt olla ottamatta estolääkkeet,eli kuukausittaiset antibioottopistokset, jotka saavat mun kroppani totaalisen sekaisin ja kipeäksi.

Yksi ihanimmista jutuista Tuskassa on nähdä bändit livenä, aina lähtee mukaan jotain uutta ihanaa ja aina on joku vanha ihana ja sit on ne, jotka ei ehkä ole niin hirvittävän ihania, mutta niitä voi kuunnella ja katsella. Ja joku muuvtykkää niistäkin suunnattomasti.

Ja jengi on ihanaa
Ja systeemit skulaa.
Musiikki soi kolmelta lavalta vuoroin ja lähes tauotta.
Mun sydämeni lyö aina vähän kiivaammiin, rakastan aina vähän syvemmin ja hymyilen leveämmin
Oi ystävät hyvät, mitä olisi maailma ilman musiikia?
Ei perkele paljon paskaakaan.

 En kuulu lavan eteen rynnistäjiin vaan katselen kauempaa, lyhyenä on parempi mahis nähdä kauempaa kun aina on joku kaksimetrinen hujoppi edessä heilumassa jos pyrkii etujoukkoihin. Ja isot screenit autaa näkemistä.
Siksi kuvat ovat mitä ovat.
Tässä Anneke van Giersbergens vuur.
Aika mainioääninen nainen.
Hän lauloi myöhemmin myös Devon Townsendin kanssa

Nesteytys on myös tärkeää!

 Wintersun
Brujeria
Suicidal Tendencies
Insomnium
Ja Devon Townsend Project
Joista viimeksimainittu mulle ihan uusi, mutta varmasti tulevaisuudessa paljon soitettava!!

Ja Mayhem...
Olihan se.
Ja nyt se on nähty...

 Sabaton.
Vetivät hienon setin.
Suomalaiset rakastavat näitä sotasankaritarinoita.
Suvilahti raikui, paukkui, huusi, lauloi ja nautti.

Ja kotia kohti.
Bussit menee yöllä tunnin välein. Arvaatteko, jos missasin bussin muutamalla minuutilla?
No, käytiin vetämässä hampparit.
Mulla menee kotiin sellanen puoltoistatuntinen kun paikallisbussin pitää kierrellä kylän jokainen nurkka.
Mutta hei - pääsee melkein kotiovelle asti!
Kotona kolmenaikaan...

LAUANTAI

Hetätys yheksältä ja tien päällä klo 11.
Ääneni on todella matalalla...taitaa tulla vatsaakin alempaa...

Lik
Avatarium
Ja Impaled Nazarene.

 Paljon melua tyhjästä, jos minulta kysytään.
Kuuluu taas sarjaan, että nyt se on nähty.
Tää bändi jakaa muutoinkin mielipiteitä tosi paljon.
Mulle se ei anna mitään

 Seuraavaksi Mokoma (josta ei valitettavasti saanut mitään selvää, olikohan mixauksissa jotain häikkää)

Ja Timo Rautiainen ja trio niskalaukaus.
Hienoa tummaakin tummempaa lyriikkaa, suomalaista sielunmaisemaa, sisua ja vaikka mitä.
Parempi livenä kuin uskalsin odottaa!

 Rutistus jatkuu:
Lost Society
Soilwork
ELectric Wizard ja
Ah ja voih - Amorphis.
Bändi ja Äijä, jonka ääneen ihastuin The Monsters of rock'issa.

Triptykon oli mukava uusi ylläri ja illan viimeisenä HIM - jäähyväiskiertue...
Siitä ei ole kuvia.
Herra Valon ääni on kaunis livenä.
Ja biisit menivät putkeen.
Voi että.
Seistiin hyvässä seurassa pienessä hiprakassa ja vaan nautittiin.
Laulettiin, naurettiin, liikututtiin, nautittiin...

Ja kipinkapin metrolle
Ja bussiin
Jonka missasin taas muutamalla minuutilla....
Kotona kolmenpintaan

SUNNUNTAI

Vähän on rouva kankea, eikä oikein ole ääntä.
Mutta eikun ylös, aamiainen ja kannu kahvia ja baanalle.
Ja minä ja aikataulut...
Prkle, portit avattiin tuntia myöhemmin, joten minä seistä jöpötin reilun tunnin etuajassa porteilla.
Ois voinu nukkua tunnin pidempään...

 Mutta kyllä sekin iloksi muuttui....

Ja vuorossa
Where's my bible
Ja Battle Beast.. voi tuhannen turkanen.
Siinä on pimulla ääntä!!
Ja heavykuningattaren elkeet. Kaikki heavy klisheet, jotka vaan keksitte, ne kyllä löytyvät!
Mutta ääni ja musiikki ovat kohdillaa.

Vuorossa Dirkscneider, ihan sellaista old school heavya. Ei paha, mut ei ihan mun juttu.
Ja sit me mentiin syömään, koska Barones ei ollut oikein kiinnostava...

Mut sit: Apocalyptica plays Metallica with 4 cellos.
Siitä kuva tuossa yllä.
Hurjaa menoa, joka välillä kyllä tuppasi latistumaan.
Kaipasin lauluartistia.
Nyt oltiin vähän niin kuin karaokessa, mutta ilman sanoja.

Ja sit Sonata Arctica.
Tykkäsin.
Ihania vanhoja ralleja.
Maailmanparantaja vauhdissa.
Kyllä tykkäsin, enemmän kuin olin osannut aavistaa

Viimeisenä vielä Mastodon,
mutta se ei jaksanut innostaa.
Katsottiin hetki ja lähdettiin kotiinpäin.
Väsyneinä.
Onnellisina.
Pää ja kroppa täynnä musiikkia.
Jalat kipeinä ja sydän täynnä rakkautta metallimusiikkia, metallibändejä, metallifaneja kohtaan.
Elämä on hyvä ja maailma olisi hyvä paikka elää,
jos kaikki toimisi niin kuin Tuskassa.
Peace and love and understanding.

Ja kotia kohti.

Ehdin bussiin seitsemän minuutin marginaalilla!!

Ja bussissa saan viestin,

että osa tuttavista odottaa bussia Kampissa,

joten minulla olisi ollut hyvää odotusseuraa...