Miksi ihmisestä tulee vanhana ilkeä?
Ei kai ikä anna oikeutta arvostella toisten olemusta,
ulkonäköä tai valintoja?
Walk a mile in my shoes...
Ei kai pitkään eletty elämä tee ihmistä kulmikkaaksi
ja piikikkääksi,
minusta sen pitäisi opettaa armollisuutta,
suvaitsevaisuutta
ja avarakatseisuutta.
Antaa ymmärrystä,
ettei kaikki aina ole sitä, miltä se näyttää.
Opettaa, että kipu ja tuska ei aina näy ulospäin.
Että ilkeä sana saattaa kaikua päässä vielä vuosienkin jälkeen.
Että haavat paranevat, mutta arvet jäävät.
Ettei aina tarvitse arvostella.

Toivon, että minä jaksan vielä mummelinakin nähdä,
kuinka kauniita kukat ovat,
kuinka ihmisissä on paljon hyvyyttä,
kuinka onni paistaa ystävien silmistä,
kuinka sydämestä lähtevä nauru on yksi kauneimmista ihmisäänistä.
Että vielä mummunakin ymmärtäisin ja muistaisin,
että halaus antaa lämpöä ja voimaa,
että elämä kantaa!

Vad är bra med att vara singel?

Jag behöver inte synkronisera tidtabeller med nån.
Behöver inte heller fråga lov till nåt.
Ska jag fara, tar jag min rock o så går jag.
Bilen min står på backen när jag behöver den.
Om jag vill ut o gå, så går jag.
Om jag vill stråppa sprittis, så är det bara att göra de
Ingen gnäller över oklippta gräset eller fulla diskmaskinen
Mina öl finns i kylskåpet om jag inte druckit upp dem själv, likaså vinet och brännvinet.
Ingen stjäl min dyna eller mitt täcke o ingen håller mej vaken med snarkningar.

Men

Jag älskar att gosa o ligga nära nån o lyssna på den andras lugna andetag när han sover.
Och skulle va roligt att ha nån att dela sin vardag med, dela allt som hänt, allt som ska göras, dela allt man hört o sett och varit med om.
O att man sku vakna till kaffedoften.
Inte skulle det heller vara så dåligt att ha en kompis att sparra en på promenader, lenkki, simma, dansa..
O kanske man skulle få hjälp med att klippa gräs, hugga ved, o tömma diskmaskinen.
Nångång skulle ju också nån annan kunna köra o kanske föra eller hämta mej...

Så ja-a...
Men man kan ju inte äta o spara kakan ;)

Rakas

Rakkaus

Rakastua

Rakastaa

Rakastella

Rakas, rakkaani

Salaan rakkauteni

En uskalla rakastua

Kun en tiedä osaanko rakastaa.

Rakastellaan

Salaa seuraan sinua rakkaani

Salaa seuraan rakkauttani

Piilotan rakastumiseni

Tuskaa on salaa rakastaa

Rakastellaan

Mitähän hyvää mä olen tehnyt,

kun mulla on niin ihania ystäviä,

uusia ja vanhoja

toiset vuosikymmenten takaa

ja toiset ihan juuri löytyneitä.

Mitähän hienoa olen tehnyt,

kun olen saanut syntyä niin suureen

ja ihanaan (ja hulluun) sukuun

ja saanut avion kautta yhtä suuren,

uuden sukulaiskatraan.

Ja jostakin todella hienosta syystä

olen saanut kolme upeata mukulaa,

joilla kaikilla on herkkä sydän

ja suora ryhti.

**><**

Kuva Loch Lomondilta

Kotona jälleen, mutta ajatukset jäi kyllä Skotlantiin
Ja osa sydämestä.
Olis kiva tehdä jonkunlainen High Land tour.
Nähdä saaret Skye, Uist'it...
Ylämaat, Alamaat, Loch Ness...
Kuulla oikeesti gaelin kieltä.

Olo Edinburghissa oli kuin joku olisi pudottanut keskelle Harry Potteria ja Lord of the Rings'iä.
Kai tiesitte, että Potterin ekat osat on kirjoitettu tällä?
Loppuviikosta mäkinen maasto ei enää samalla tavalla vienyt voimia, enkä kertaakaan saanut suonenvetoja.
Kotona eka yö oli jo ihan toista...
Oisko niin, että lyhyen naisen paksuja pohkeita pitää koko ajan rääkätä?

Paljon ulkomaalaisia Edinburhissa on töissä,
mutta englantia skottilaisittain kuuli kyllä.
On muuten murre, joka minusta on ihan sikasiisti!
Reissulla Loch Lomondilta Stirlingiin päin pysähdyttiin syömään,
pubiruokaa,
Paikallisessa oli kourallinen ihmisiä juttelemassa pint'in äärellä ja jos ihmisiä oli 15 niin koiria oli 4.
Leppeä tunnelma.
Tää oli kai ihan sitä aitoa skottilaista menoa,
jota ei välttämättä Edinburghissa turistisesongin aikana löydä.

Mutta hostell-asumisen jälkeen sauna,
kunnon suihku,
oma bunkka ja alasti nukkuminen omassa rauhassa
oli kyllä ihan hurjan ihanaa.
Ja aamun kahvi pitkän kaavan mukaan
puolipukeissa
rappusilla
Oi ettien että!

Borta bra men hemma bäst <3

Edinburgh Castle seen from Princes Street

Voi hitsi, että ollaan pyöritty.
Eilen kiivettiin Arthur's Seatille ja ajoittain luulin,
ettei koivet enää kanna,
mutta ylösasti kavuttiin.
Kauniilta näytti, niin reitti kuin maisematkin.
Alaspäin oli helpompi, mutta koivet oli jo keitettyä spagettia ja kun kovan pinnan päällä on pieniä kiviä,
niin arvaatte varmaan kuka tuuksahti persiilleen.
Seismologiset anturat varmaan rekisteröi sellaset 3-4 rihterin asteikolla.
Tytär vaan totesi,
että hyvä etten kaatunut alamäkeen...
On nähty Edinburg Dungeon, pelästytty ja kiljuttu.
Ja the real Mary King's Close, historiallisine holveineen, "closeineen", asuntoineen muineen.
On koluttu Scottish National Gallery
ja katsastettu Princes Streetin hulina.

Pohkeet on kipeet ja tänään takki tyhjä.
Lisää ehkä huomenna :)

Tänään oikein kunnon kaupunkikierros.
Aloitettiin varaamalla kokopäivän retki Stirling Castleen ja Loch Lomondille,
siitä sitten  hop on - hop off bussilla citytour.
Ja sittenpä koluttiin museoita ja kirkkoja
ja hautuumaita
Ja kauppoja :)
Pieni safkatauko viiden pintaan,
pikku huili hostellilla ja taas menoksi.
Osuttiin just sopivasti paikalle,
kun ghost tourille lähtijöitä houkuteltiin mukaan
ja mehän mentiin.

Pikku iltapala ja hostellille
ja nukkumaan.
Tiedän tässä vaiheessa tästä kaupungista enemmän kuin Helsingistä...

Koko päivä aurinko paistoi eikä luvattua ukkosmyrskyä näy vieläkään :)
Saas nähdä jos se sitten iskee huomenna...

Noin neljä tuntia yöunta

ja menoksi.

Mukava lento

(vaikka kippasin melkein täyden kahvikupposen syliini)

Ja nyt sit ollaan täällä.

Skotlanti

Edinburgh

Kaupunki on näyttänyt vain parhaita puoliaan.

Yksi pieni sadekuuro

ja sekin just kun oltiin sisällä syömässä.

Kuuma

Mäkinen maasto

ja linna,

joka on kaikkea muuta kuin Raaseporin rauniot

tai

Turun linna..

Tulee mieleen Taru Sormusten Herrasta ja Kontu näistä maisemista.

Aivan ihana!

Varmaan talsittu ainakin a hundred miles

ja huomenna toinen mokoma.

Takki tyhjä ja onnellinen olo.

Over and out for a while...

No niih, meni sit wc tukkoon...

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä, lavatanseista kotiutuneena, meikä leikki putkimiestä.
Kahdelta yöllä annoin ylen - ei kun periksi.
Shit happens even in better families.
Ja munhan ei pitäis leikkiä paskan kanssa ollenkaan, kun se sit taas voi aiheuttaa ruusutulehduksen.
Voihan venäjä, meni yö taas pyöriessä ja miettiessä.
En tiedä kuinka monta kertaa heräsin.

Ja sunnuntaina soitto -ah niin ihanalle- naapurille, että voitaisko me käyttää teidän fasiliteettejänne?
Onnistuu tottakai, vastasi naapuri :)
Ja oman toiletin osalta veivaaminen jatkui kun kävin ostamassa karhupumpun.
(Ensimmäisten joukossa Prisman ovista sisään heti puljun avauduttua)
Vaan eipä karhupumppukaan auttanut.
Paska juttu.
Ei muuta kuin luuri käteen ja kilautus ammattiputkirassaajille.
(Nyt kun on hätätilanne päällä, en tohdi puhua putkirun**areista)
"Nyt olis sellanen paskamainen tilanne..." ja
"juu, tiedän, että sunnuntai ja hälylisät ja maksaa maltaita..."
Kyllä paskalla tehdään bisnestä, mutta minkäs teet?
Huomiseen ei voi oottaa, koska huomenaamuna paska lentää, eiku siis, me lennetään Skotlantiin.

Eläisin ihan hyvin ilman tälläistä ylimääräistä draamaa.
Mutta meillä kun ei oikein mikään tuppaa sujumaan sillain helposti.
Yks kaveri kutsui mua Hirmumyrskyluodon Maijaksi..

"Hoppas de löser sej" skrev dottern och jag svara
"jag tror dom suger..."
"Paskaa läppää" svara hon.

Tilannepäivitys:
Jee, taas röörit vetää!
Saapi paskoa omassa rauhassa.
Että voi tuntua hyvältä.
Nyt voi keskittyä pakkaamaan.

Jos ei ole mitään sanottavaa, voi vaikka pitää päänsä kiinni...

En ymmärrä ihmisiä,
jotka jakavat uutisia ja kauhukuvia itsemurhista ja pahoinpidellyistä, kuolleista, revityistä ja kaltoin kohdelluista ihmisistä ja eläimistä ihan muuten vaan.
Uutiset tulvivat kyllä newsfeediin ilman heitäkin.
Jos ei jaettavalla tekstillä ole mitään tekemistä henkilön itsensä kanssa tai sillä varoiteta jostakin tai oteta osaa tai vaikuteta jotenkin, onko silloin kyseessä klickihuoraus vai muutoin vaan sairas huomion haku?
Vai halutaanko näyttää, että "minä luin uutisen ennen sinua"?
Halutaan olla ajan hermolla?
Tiedän ihmisiä, joille klikkausten ja/tai kommenttien suuri määrä antaa suuren onnen tunteen.
Mutta, että ratsastetaan toisten tuskalla...

Olen fb-lakosssa, joten voin vain olettaa,
että viimeöinen Nizzan-isku on kuvailtu sadoilla erilaisilla postauksilla.
Minäkin otan osaa omaisten ja loukkaantuneiden suruun ja kauhuun, enkä haluaisi uskoa, että ihminen voi olla niin raaka toista ihmistä kohtaan.
Yhtälailla suren sotatiloja eri valtioissa,
terrori-iskuja eri puolilla maailmaa,
naisten eriarvoisuutta ja alistamista,
lapsisotilaita,
vihaan traditiota nuorten tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta, diktatuureja, alistamista, ahdasmielisyyttä...
Mutta en kuitenkaan tunge kuvia näistä kauheuksista newsfeediinne.
Tiedän, että kaikki paha on olemassa ilman muistutuksia,
että ihmiset  ja eläimet eri puolilla maailmaa kärsivät,
että maailman monessa kolkassa taistellaan eloonjäämisestä,
että taistelua ja kamppailua käydään koko ajan jossakin..
Ja juuri sen vuoksi haluankin mielummin jakaa rakkautta ja kauneutta ja hyviä sanoja ja halauksia ja osallistua maailman parantamiseen ennen kaikkea positiivisilla aseilla!
Love and peace <3

Viime yö meni pyöriskellessä koko maailman kaatuessa niskaan.
Miksi ihmeessä sitä herää aamuyöstä miettimään syntyjä syviä, kun ei oikeesti voi tehdä millekään mitään.
On pimeetä ja yksinäistä.
Ja maailma kaatuu.
Eikä millekään näy päätä eikä häntää.
Eikä oikeen viitsi soittaa kenellekään,
kun kuitenkin tietää,
että tämä nyt tuntuu tältä
juuri tässä ja nyt
ja huomenna tuntuu ihan erilaiselta
kun valo karkoittaa möröt ja menninkäiset.

Ja niinhän se melkein olikin.
Mutta mulla on kyllä ihan todellisia "mörköjä" lurkkimassa nurkan takana...
Älä kysy, en kerro kuitenkaan.

Pikkuhiljaa alkaa ajatukset siirtyä enempi ja enempi tulevaan reissuun...
Skotlanti.
Edinburg.
Linnat ja kirkot.
Kielet, murre ja gaeli
Nummet
Uisge bah
Kiltti
Miltä tuoksuu skottilainen kivitönö?
Tai keskiajalla rakennettu talo?
Miltä tuoksuu Skotlanti?
Miltä nummien tuulet?
Miltä näyttävät nummet kivimuureineen?
Ooh - mä niin odotan

Lobotomia

Pitää kai sulkea masina

jotta voi latautua uudelleen.

Ja sen teen.

Sammutin facebookin

ja lupaan

että avaan sen aikaisintaan viikon kuluttua.

Suurella todennäköisyydellä vasta kuukauden kuluttua.

Kylmää kalkkunaa.

Ei vaan tunnu ihan järkevältä 

kun aloittaa loma-aamunsa lukemalla jo bunkassa 

ennen kuin ees nousee ylös

tunnin verran fb-päivityksiä!

Kumpi silloin vie

minä vai facebook?

Näiden muiden some-juttujen kanssa mä pysyn kohtuudessa,

mutta toi fb on ongelma.

Siispä

näiltä muilta foorumeilta saa kiinni,

mutta ei fb-sta :)

Heavy metal panda :)

Kaipa jokaiseen musiikkilajiin ja niiden kuuntelijoihin yhdistetään hassuja yleistyksiä, jotka yleensä jaksaa naurattaa.

"Oletko Saatanan palvoja?"
No en!
Minä henk.koht. en myöskään pahemmin palvo tai kumartele muita jumalia tai auktoriteetteja.

"Pitääkö pukeutua mustiin ja meikata itsensä pandaksi?"
Mustiin pukeudun aika usein ihan normistikin, se kun on helppo neutraali väri, jonka voi yhdistää ihan mihin tahansa muuhun väriin. Pandameikki ei ole tullut mieleenkään.
Heavykinkerit on siinä mielessä ihania, ettei ketään katsota pahalla, saa olla oma itsensä. Eka Tuska tuntui todella "vapauttavalta", kun tunsi olevansa tuhansien samanmielisten keskellä. En ollut outo tai kummallinen vaan vain yksi hyvän musiikin diggaajista.

"Mutta eihän sulla ole pitkä, musta tukka"
Eipä ole ei.
Mustat hiukset saa mut kalpea huoran näköiseksi. Pitkiä hiuksiani kaipaan moshatessa...mutta aina ei voi valita.

"Moshaus, circle pitt, mosh pitt, wall of death..."
No joo, kukaan ei pakota mukaan.
Jos pelottaa, pysyy poissa, niin kuin minä. Seison ja moshaan itsekseni, paikoillani, koska haluan kuitenkin keskittyä artistin katseluun, kuunteluun ja musiikista nauttimiseen.
Moshaus vastaa tanssimista, liikkumista musiikin tahdissa.

"Hevarit on agressiivisia"
Eivät muuten ole!
Tuskafestareilla myydään eniten olutta, mutta siellä tapahtuu vähiten tapaturmia ja tappeluita. Mun villi veikkaus on, että musiikin laji jo itsessään purkaa agressioita, eikä enää tarvii ruveta tappelemaan.

"Hirvee meteli"
Niin siis sehän on osa koko juttua!
Musta musiikin pitää tuntua koko kehossa ja kova musiikki tekee koko kropasta vastaanottimen. Ja yleisön hirvee meteli saa aikaiseksi yhteisöllisen yhteenkuuluvuuden ja hyvän olon. Mikä on hienompaa kuin huutaa 20.000 muun samanmielisen kanssa hurraa-huutoja artistille? Ja näinhän tehdään myös urheilutapahtumissa.

Ja hei, nämähän on mun mielipiteitä. Kommentoikaa/korjatkaa ihmeessä, jos olen mielestänne väärässä.

Vaknar från min dröm.
Vet ni, dom är så realistiska emellan.
Jag vet ju att det var en dröm,
men adrenalinet och endorfinerna rusar i min kropp
och jag ler fortfarande.
Vill inte öppna mina ögon och stiga upp,
vill hålla känslan kvar,
för i drömmen var vi där,
på stugan,
du och jag.
Och fast hon hur försökte,
så såg du bara mig.
Det var bara mig du ville ha.
Och fast jag var orolig över kommande stormen
och båtfärden över havet,
så var du där.
Med mej.
Och det kändes så bra.
Vill bara hålla i den känslan en liten stund till.
Hör hur regnet faller
o somnar om till en stund.
Men du var ren borta...

Jep, jag är blöt och gråter lätt.

Av glädje och av sorg, 

av kärlek o hat, 

orättvisa, 

när jag blir flyförbannad...

Men det betyder inte att jag inte skulle klara av hårda situationet.

Jag tror faktist jag varit med om mer än de mesta.

Och i riktigt hårda situationer gråter jag inte,

tårarna kan komma efteråt

Det är en sak när ögonen gråter 

och en helt annan när hjärtat gör det.

Hjärtat gråter blod.

Och det gör ont - fruktansvärt ont.

Mitt hjärta har tagit en jävla massa smällar.

Men jag vägrar sluta känna och reagera med mitt hjärta.

Det är hjärtat som gör mej till den människa jag är.

Människor som slår kniven i ryggen når sällan hjärtat,

dit når bara saker som händer till de käraste.

I gott och i ont...

Blogiteksti numero 200
Musiikillinen orgia :)

Kirjoitinkin jo asiasta hyvälle ystävälle,
jonka luulen ymmärtävän asian ytimen.
Musiikin suurkuluttaja ja rakastaja hänkin.
Tätä on hiukka hankala pukea sanoiksi
ja siksi käytänkin vertauskuvia.
Ja herkkähipiäiset voivat jättää tekstin lukematta.

Musiikki on mulle tärkeää,
on erilaisia juttuja erilaisiin mielialoihin.
Välillä mennään puhtaalla popilla,
välillä vedetään punkkia tai roketti rollia
ja hyvin usein metalli iskee parhaiten.
Nyt on ollut raskasta metallia ihan koko rahan edestä.

Viime viikonloppuna esileikkinä toimi Tuska.
Ja eilen rävähti ihan uskomaton Monsters of Rock,
varsinainen musiikillinen orgia!
Jmalauta mikä setti bändejä.
Ja Black Sabbath!!!
Veivaus ei ollut kaukana nirvanasta tai no - samassa kielikuvamaailmassa pysyttäessä - orgasmista.

Mulle jäi ihan sanoinkuvaamattoman hyvä olo.
Ihan niin kuin kunnon rakastelun jälkeen.
Rento, hyvä fiilis, luihin ja ytimiin asti.
Hymy korvasta korvaan.
Ja mulle jäi ihan hirvittävä nälkä kuulla ja nähdä
ja löytää mulle uusia bändejä!
Maailma on täynnä minulle tuntemattomia,
ihania uusia biisejä,
bändejä,
artisteja.
Ne olis nyt löydettävä,
uusia rakkauksia ja rakastelukumppaneita.

Ymmärtääköhän kukaan mitä mä höpisen?

Mä olen kyllä niiiin lomalla!
Viikko kääntyy loppua kohden
ja mä olen pääasiallisesti haahuillu.
Aivan ihanaa!
Maanantai toimin taxina ja
tiistaina oli marjarumba
Ja sit sukulaispojan juhlia suunniteltiin
Tänään lähin lenkille ja pesin auton.
Iltapäivän otin aurinkoa.
Tähän vois vaikka tottua,
palkkaa vaan tulis ikävä...
Ja tadaa - Huomenna Monsters of Rock konsertti.
Life is good :)

Fiktiota?
Osa 8

Siinä hän seisoi.
Katsoi suurilla silmillään.
Katsoi niin,
että tunsin kuinka poskilleni nousi puna.
Ei se ollut riisuva tai häpeilemätön tai julkea katse,
se oli katse, josta paistoi hyväksyntä ja ihailu.
Sellainen katse, joka jokaisen pitäisi saada kokea.
Katse, joka vie jalat alta.
Eikä sellaista voi näytellä.

Sellaisen katseen jälkeen kosketus on kuin pieni positiivinen sähköisku,
pieni sähäkkä pirinä,
josta leviää säteittäin tuhansia pieniä aistimuksia
pitkin kehon kaaria.
Eikä ole väliä mihin koskettaa,
koska tunne leviää kuitenkin koko kehoon.
Sukat pyörii jaloissa.

Olen kokenut myös muunlaisia katseita
ja kosketuksia.
Sellaisia, jonka antaja kuvittelee olevansa Luojan lahja ihmiskunnalle.
Todella likaisia ja ilkeitä,
riisuvia ja tunkeilevia,
sellaisia, joiden jälkeen kaipaa suihkua
ja lohduttavaa syliä.
Sellaiseen ei tarvitse alistua.
Ei sinun eikä minun.
Sukupuoleen tai ikään katsomatta.

När min son föddes för ca 20 år sen,

var mina hormoner totalt fucked upp.

Jag var otroligt glad att han hade allt som ett barn ska ha
o att allt var väl o bra
(det var inte så självklart), 

och grät av glädje (de gör jag ofta)

men mest lipa jag över att han ska till milin..

Kan inte förstå vart fanifrån de kom!

Har ju bott nära en garnison

och som barn och ungdom vistats där mycket

och sett att de inte är nåt grymmt.

Idag är den dagen här.

Förde min son till Nylands brigad.

Fick den stora äran att föra honom. 

...de brukar väl vara såna där pappa-son situationer, men vår lilla familj funkar lite annorlunda.

Han är stor o stark o jag vet att han klarar sig.

Han är van med lägerliv och att lyda order...

Och jag grät inte,

men himlen öppna sig o de har ösregnat så att bilkörandet hemåt var svårt o bilkön for krypande framåt.

Himmeln gråter I stället för mig...

Onko tuskanen olo, kysyi sisko kun soitin.
Eikä kyse ollut lääkityksestä.
Arveli, että Tuska festivaalin jälkeinen olotila olisi ankea.
Mutta hei - ei todellakaan!
Mä en maksa maltaita keikka/festarilipuista ja vedä lärvejä.
Muutaman voi ottaa, mutta ei naamoja.
Mä haluan nähdä, kuulla ja muistaa.
Mulle musiikki itsessään on nautinto.
Siks toisekseen, mulle tulee tosi harvoin kankkunen
ja kyse ei ole siitä, ettenkö kippaisi!
Ehei, aika hyvin juon porukkaa pöydän alle sille päälle kun satun.

Ja kuulkaas pupujussikat ja karhunpoikaset,
oli se Tuska taas ihan just sitä mitä pitääkin.
Seurana oma ihana heavybabe - oma tyttäreni <3
Paljon bändejä - uusia ja vanhoja tuttavuuksia.
Nyt voi pyyhkiä Turmion Kätilöt bucket listiltä!
Ne oli just niin Turmareita kuin vaan Turmarit voi olla,
eikä kainalosauva ollut rekvisiittaa niin kuin Alice Cooperilla.
Anthrax, Stam1na, The Ghost...
Yllätyksiä.
Ihania tapaamisia.
Aurinkoa taivaan täydeltä.
Kylmää olutta.
Lämpimiä halauksia.
Iloisia mönttyröitä ja menninkäisiä.
Ja lopuksi vielä kaatosade :)

Ah ja voi - hymy on taas muikea pitkään tässä naamassa.
On toi heavy vaan niin hieno juttu!!!

Vuorokausi piikin jälkeen

And I'm still standing

kicking asses

and feeling fine.

Mutta vieläkin on pieni epäilys takaraivossa

Sain aivan ihanan miespuolisen hoitajan,

jolle heti kättelysä tunnustin,

että pelottaa ihan hirveesti

 ja kysyin jos hän on tälläisiin injisointeihin tottunut...

Oli kokemusta 

Otti hommat ihan rauhallisesti

ja mulle jäi sellainen fiilis,

että hänellä oli minua varten vaikka koko päivä aikaa.

(vaikka tiedän, että työtahti tuolla on tappava)

Piikki annettiin pakaraan 

ja kun vedin housuja alaspäin hän kysyi:

"Onko se lohikäärme!?"

Pienestä siiven nipukasta tunnisti mun tatskan aiheen!

Varmaan siksi,

että hänellä itsellään oli myös dragon-leima

Ja oli "nuorenpana" käynyt Tuskassa

Naurettiin jutulle,

koska hän oli kyllä mua huomattavasti nuorempi.

Lähtiessä oli hyvä fiilis.

Kyllä 99% hoitsuista on ihan sikahyviä tyyppejä

Hyvä fiilis jatkui koko eilisen päivän,

ja tänäänkin kaikki on kohillaan.

Oisko nyt niin ku sen aika

että aurinko paistaa risukasaan?

Eka loma-aamu,

kohta lähtö Stadiin

Treffit ihanan tyttären kanssa

ja

TUSKA

Heavyä kansalle!!!