Onko tuskanen olo, kysyi sisko kun soitin.
Eikä kyse ollut lääkityksestä.
Arveli, että Tuska festivaalin jälkeinen olotila olisi ankea.
Mutta hei - ei todellakaan!
Mä en maksa maltaita keikka/festarilipuista ja vedä lärvejä.
Muutaman voi ottaa, mutta ei naamoja.
Mä haluan nähdä, kuulla ja muistaa.
Mulle musiikki itsessään on nautinto.
Siks toisekseen, mulle tulee tosi harvoin kankkunen
ja kyse ei ole siitä, ettenkö kippaisi!
Ehei, aika hyvin juon porukkaa pöydän alle sille päälle kun satun.

Ja kuulkaas pupujussikat ja karhunpoikaset,
oli se Tuska taas ihan just sitä mitä pitääkin.
Seurana oma ihana heavybabe - oma tyttäreni <3
Paljon bändejä - uusia ja vanhoja tuttavuuksia.
Nyt voi pyyhkiä Turmion Kätilöt bucket listiltä!
Ne oli just niin Turmareita kuin vaan Turmarit voi olla,
eikä kainalosauva ollut rekvisiittaa niin kuin Alice Cooperilla.
Anthrax, Stam1na, The Ghost...
Yllätyksiä.
Ihania tapaamisia.
Aurinkoa taivaan täydeltä.
Kylmää olutta.
Lämpimiä halauksia.
Iloisia mönttyröitä ja menninkäisiä.
Ja lopuksi vielä kaatosade :)

Ah ja voi - hymy on taas muikea pitkään tässä naamassa.
On toi heavy vaan niin hieno juttu!!!