Miksi ihmisestä tulee vanhana ilkeä?
Ei kai ikä anna oikeutta arvostella toisten olemusta,
ulkonäköä tai valintoja?
Walk a mile in my shoes...
Ei kai pitkään eletty elämä tee ihmistä kulmikkaaksi
ja piikikkääksi,
minusta sen pitäisi opettaa armollisuutta,
suvaitsevaisuutta
ja avarakatseisuutta.
Antaa ymmärrystä,
ettei kaikki aina ole sitä, miltä se näyttää.
Opettaa, että kipu ja tuska ei aina näy ulospäin.
Että ilkeä sana saattaa kaikua päässä vielä vuosienkin jälkeen.
Että haavat paranevat, mutta arvet jäävät.
Ettei aina tarvitse arvostella.

Toivon, että minä jaksan vielä mummelinakin nähdä,
kuinka kauniita kukat ovat,
kuinka ihmisissä on paljon hyvyyttä,
kuinka onni paistaa ystävien silmistä,
kuinka sydämestä lähtevä nauru on yksi kauneimmista ihmisäänistä.
Että vielä mummunakin ymmärtäisin ja muistaisin,
että halaus antaa lämpöä ja voimaa,
että elämä kantaa!