Istun ja mietin...
Tapasin viikonloppuna "vanhan hoitoni" vuosien takaa.
Tunne on villi, kun kumpikin kiertää kuin kissa kuumaa puuroa sitä ikivanhaa kysymystä:
"Miten olis?"
Uskaltaako kysyä, vai onko toinen varattu,
tai rauhoittunut
tai vanha ja väsynyt...
Siitä kun on jokunen vuosikymmen vierähtänyt.
Kumpikaan ei kysynyt.
Satuttiin sitten myös viikolla samaan paikkaan,
jolloin sain sivulauseessa vastauksen siihen,
miksi hän ei kysynyt.
Minä en tapani mukaan selitellyt mitään.
Ihmettelen vaan,
miten voi kroppa niin hyvin muistaa?

              …*…*…*…*…*…*…*…*…

Ai että mitä olisin vastannut?
No itse asiassa en tiedä,
houkutus olisi ollut suuri
ja vastaus olisi ehkä riippunut siitä,
miten kysymys olisi esitetty.....

^^^^^^

Ps. II
Taitaa olla eka kerta kun en uhrannut ajatustakaan sille,
mitkä mahdollisesti olisivat vastapuolen reaktiot
torson sotavammoihin!