Voi noita mun äijiä.
Vaikka niistä kukaan ei ole minun.
Yhdessä "tapahtumassa" olin ehkä hiukan hiljaisempi kuin yleensä
Ja seuraavana päivänä tuli puhelinsoitto:
-Olenko tehnyt jotakin väärin kun vaikutit niin vaisulta?
- Ei ystävä hyvä, et ole tehnyt mitään...
- Ei kai sun terveydentilassasi ole tapahtunut muutoksia?
- Ei ole mitään muutoksia, minä olin vain väsynyt...
Kaipa tää jotenkin kuvastaa tätä perusasetelmaa:
minä (= nainen) olen aina iloinen, naurava ja puhelias.
Ja jos minä (= nainen) en sitä ole, on se automaattisesti miehen syy, tai sit on (taas) jotain kremppaa.
Mistä se sai tuollaisia ajatuksia päähänsä?