Hui!
Mulla taitaa olla ihailija.
Työpaikan ruokalassa olen huomannut pitkänhuiskean
miehen katsovan minua usein.
Pitkään.
Monta kertaa.
Asettuu usein istumaan niin että voi katsoa minua,
mikäli se on mahdollista.
Välillä sali on niin täynnä,
että on vain istuttava sinne mihin mahtuu
Meillä ruokalassa on kansainvälinen meininki,
koska siellä on monen pienen firman ja yhden suuren yrityksen henkilöstöä.
Mm insinöörejä eri maailman kolkista.
Tämäkään mies ei ole suomalainen.
Eikä välttämättä insinööri.
Ei voi tietää, kun ei ole nähnyt henkilökorttia
tai "ovilätkää", eikä niissäkään aina lue työnantajaa
(kuten ei minunkaan fläbässäni)

Piristävä juttu,
vaikka jäisi vain katseluasteelle.
Kaipa me kaikki tarvitsemme ihailijoita ja
hyväksyviä katseita.
Myös minä...