Ja mä olen todella onnelinen hänen puolestaan.
Hän ansaitsee hyvän tyypin vierelleen.
Hän, jos joku.
Ja todella toivon, että tämä nyt on se oikea.
Mutta miksi sanotaan,
että joku ansaitsee hyvän rakkaussuhteen tai
hyvän kumppanin?
Pitääkö rakkaus ansaita?
Kuka on sitten se, joka ei ansaitse?
Onko se niin, että jos on poikkeava valtavirrasta,
niin ei ansaitse.
Ja miten ja kuka määritelee silloin normaalin,
jotta saadaan vertauspohja sille,
mikä mahdollisesti on poikkeavaa?
Ja jos sitten ei ole parisuhteessa tai vakisuhteessa
niin onko se merkki siitä,
ettei vain ole kumppanin arvoinen,
ei ole sellaista ansainnut?
Onko sinkku siis huonompi ihminen kuin ei-sinkku?
Mitäs, jos minä en vaan halua ketään sotkemaan ympyröitäni?
Jos tiedän olevani paskiainen,
joka vain satuttaa vierellä kulkijaa
enkä enää halua ketään satuttaa?
Tai, jos joku on minua niin satuttanut,
etten enää sellaista tahdo uudelleen kokea?
Kaikenmaailmanajatuksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti