Ja pää
Tukihihahanska ahistaa
Ja vähän sellanen flunssanpoikanen
Että iskeekö lentsu vai eikö iske lentsu?
Eilen oli tanssikurssi,
vedettiin fuskua
Että sai taas nauraa.
Välillä pyöritykset vaihtui painiotteluiksi
ja yhelle totesin, ettei tullut pyöritys, tuli halaus.
No onneksi siellä kaikki nauraa omille mokuilleen.
Mulla vaan toi prkleen antibioottipistos muistuttaa ikävästi olemassaolostaan ja välillä sattuu ihan oikeesti.
Oliko se Pieni Merenneito,
jolla jalat vuotivat verta kävellessä?
Vähän sellanen fiilis.
Onneksi kuitenkin vain vasemmalla puolella
(ja muutaman viikon jälkeen oikealla)
Mutta siitä huolimatta tahdon tanssia
Ja tanssin!
Ja tänään se espanja.
Tänään en ollut kielellisesti kovinkaan innovatiivinen.
Väsymys tahtoo vähän häiritä...
Yllätän aina välillä itseni miettimästä,
että mitä mä teen espanjan kielellä,
kun ei edes ole suunnitteilla matkustaa Espanjaan?
Ja mitä hyötyä tanssitaidoista, kun ei juokse lavoilla eikä ole omaa tanssipartneria?
Mutta vastaus on aina sama:
koska minä pidän kielten opiskelusta
Koska minä pidän tanssimisesta
Koska minä tarvitsen virikkeitä ja haasteita
KOSKA MINÄ TAHDON
Eilen oli tasan kaksi vuotta ensimmäisestä syöpäleikkauksesta.
Niin pitkä aika ja
samalla niin lyhyt.
Niin paljon on tapahtunut ja
toisaalta aika pysähtyi.
Mutta.
Minä elän!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti