Aaaaargh!!

Joskus paskasta on jotain hyötyä.
Joskus paska olotila johtaa johonkin.
Joskus pohjakosketus on ainoa kunnon ponnahduslauta ylöspäin.
Joskus paska olo saa tekemään jotakin asian hyväksi.

En yleensä valita tai kerro miten paljon särkee tai koskee, koska kertominen ja valittaminen eivät auta mitään.
Syövän estolääkitys eli hormoonit, joita syön
tekevät eloni kaikkea muuta kuin helpoksi
Ja VAROITUS:
nyt seuraa sit tekstiä,
jonka voitte jättää lukematta, jos kivut ja säryt ei kiinnosta.

Leikkauksessa avattiin/leikattiin puoli rintaa auki
ja seuraavassa leikkauksessa vähän lisää
sekä poistettiin kainalon imusolmukkeet.
Leikkausviillot ovat katkoneet hermoratoja,
joten osa oikeanpuoleisesta torsosta on tunnoton.
Mutta ajoittain hermot särkevät,
onko ehkä tämä sitä aavesärkyä.
Arpialuetta, lihaksia ja ihoa on venyteltävä,
jotta paikat ei pääse nakittamaan.

Hormoonit sekoittavat kroppani.
Alaraajojen neste- ja verenkierto häiriintyvät
ja heikkenevät.
Liikunta ja harjoittelu saavat koivet (nivusista alaspäin) särkemään.
Liikkumattomuus saa koivet särkemään.
Istuminen saa koivet jäykistymään.
Liikkuminen vetreyttää.
On siis parempi liikkua ja olla kipeä kuin olla kipeä ihan muuten vaan koko ajan.

Lääkehormoonit myös sekoittavat omat hormoonini
Limakalvot kuivuvat
Iho kuivuu
Silmät kuivuvat.
Ruoka maistuu, nestekierto ei ole normaali
ja paino nousee.
Vituttaa

No niinpä
Nyt vituttaa tilanne siinä määrin,
että pitää tulla joku muutos!
Vaikka kuinka väsyttää,
niin lenkille.
Liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa ja
ruokaremontti.
Takaisin se aina kaapissa valmiina oleva salaatti
ja hedelmät.
Pois turha makean ja leivän puputus.
Katotaan kuin muijan käy :)