Miltäs kuulostaisi äijäbändi,
jossa äijät on lähempänä seisemääkymmentä
kuin kuuttakymmentä?
Ei, ne ei soittais valssia ja humppaa.
Äijät vetäis lavalla päällensä nahkaa
ja tiukkaa mustaa lateksia ja kimaltavaa lureksia.
Ja nää äijät meikkais naamansa kuin pellet.
Ja jaloissa olis korokepohjakengät
Ja perusilmeinä olis todellinen duck face tai kieli ulkona, siis todella ulkona?
Äijät vois nostaa korkeelle tai liu'uttaa yleisön yllä
Ja pommeja ja tulta ja pauketta olis riittämiin
Ja hei - rumpalin vois nostaa rumpusetteineen korkeelle ilmaan...
Ja ne soittais ja laulais kovaa ja korkeelta
Mites olis?
Miettikääs...
No kyllähän te arvaatte!
Eilen esiintyi Hartwall Areenalla Kiss.
Erästä ystävääni lainaten:
Vanhat äijät pitää veivata käyntiin.
Ja kyllä me jumalauta veivattiin!
Ja kyllähän ne käynnisty.
Ihan vetreeksi veivattiin
Ääntä lähti kuin pienestä kylästä
vaikka Paulilla oli ääniongelmia
Pyroteknikot oli kyllä tehneet kotitehtävänsä.
Ekaa kertaa näin Kissin livenä,
taas yksi bucket list bändi vähemmän.
Eihän se musiikillisesti ole sitä mulle rakkainta
eikä musisointi ollut ihan parhaasta päästä
Mutta jumalauta mikä fiilis.
Tää on kuiteski glam rockia parhaasta päästä.
Ja miettikää - ne on veivanneet 70-luvulta asti,
minä olin 9 kun nää pojat nous lauteille ekoja kertoja.
Gene on aina ollut mun lemppari.
Sen näkemistä odotin.
Ja olihan se.
Just sellanen iso äijänkäppyrä,
nopeakielinen (hehheh) ja suorasukainen.
Silmä- ja kielipeliä yleisön kanssa.
Rockikukko tosiaan.....
Tiedätteks, tämä(kin) bändi antaa mulle toivoa:
Jumalautsika, mun ei tartte miettiä,
että olen liian vanha tähän heavyrakkauteen,
mähän olen näiden rinnalla vielä ihan kakara!!
Steissin Kivimiehet Kiss-maskeissa
Ja alla ne originaalit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti