Aina ei ole hyvä lukea rivien välistä ja tulkita tilanteita ja ihmisiä. Tai jos niin  tekee, niin ei ehkä kannata huudella aavistuksiaan. Mulla on yleensä hyvä tutka ja olen siitä melkoisen ylpeä, mutta välillä en näe ihan lähelläni tapahtuvia juttuja. Ja välillä jätän tarkoituksella lukematta tilanteita. Ja välillä en halua nähdä tai haluaisi nähdä.

On olemassa eräs, joka antaa niin ristiriitaisia merkkejä, että välillä voisin ottaa pillistä kiinni ja huutaa, että perkele päätä nyt! Kun yhtenä hetkenä luen yhtä ja toisena jotakin ihan päinvastaista ja kun meno jatkuu sellaisena todella pitkän ajan, niin musta tuntuu, että mua ihan suoraan sanoen kusetetaan. Ja päätän, että saa mokoma olla ja mennä menojaan. En tahdo enää leikkiä.

Mutta onpa käynyt niinkin, että henkilö on kokonaan jäänyt minulta lukematta, vaikka kaikki olisi ollut aivan päivänselvää jos vaan olisi katsonut. Hyvässä ja pahassa.

Ja entäs nämä energiasyöpöt? Nämä, jotka hetkessä tyhjentävät akkusi, vievät kaiken jaksamisesi ja intosi ja jättävät sinut lopen uupuneena miettimään mitä tapahtui.

Ja sitten ne, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi ihanaksi, arvostetuksi, iloiseksi ja energiseksi. Joiden halauksessa tuntuu välittäminen ja lämpö. Ja jotka aina jaksavat puhua kauniisti ja arvostavasti ja joilla aina on aikaa kuunnella ja keskittyä ja olla läsnä. Ne, joilta saa positiivisen kick startin. Sellaiset ihmiset ovat kauniita ulkonäöstä riippumatta.