Synkronointi.
Siunaus vai vitsaus?
Vähän mua kyllä hirvittää, kun tabilla pääsen kännykän kuvatiedostoihin. Ja kun googlehaut tallentuvat kaikkiin käyttämiini laitteisiin.
Kätevää, kun haluaa julkaista kuviaan minkä tahansa median kautta mutta toisaalta, jos joku hakkeroi itsensä johonkin koneistani, niin kaikki tietoni ovat saatavilla.
Mutta kuka haluaisi/viitsisi hakkeroida itsensä tavallisen höpöttäjän tietoihin?
Paitsi tietysti, jos haluaa käyttää ulkopuolista osoitetta levittämään "jotakin sanomaa".

Joissakin asioissa olen todella varovainen, mutta perusolettamukseni on, että ihminen on hyvä. Paitsi, jos vaisto sanoo muuta tai toisin todistuu. Siinä ei kovin paljoa muiden mielipiteet vaikuta, haluan itse nähdä ja päättää. Välillä tulee henkisesti turpaan niin että tukka lähtee ja välillä löytyy uskomattomia kultakimpaleita.

Mutta cyber-avaruudessa kukaan ei ole naamakkain. Ei pääse muodostumaan perstuntumaa. Eikä ketään pysty fyysisesti nostamaan seinälle tai vaatimaan tilille tekosistaan. Bittimaailmassa voi olla kuinka ilkeä tai vittumainen tahansa näkemättä ilkeyksien tulosta, toisen kyyneliä tai loukkaantumista. Vähän niin kuin huumeet todellisessa elämässä poistavat tunteet ja saavat toisen täysin epärationaaliseksi, toiminnan arvaamattomaksi ja siksi vaaralliseksi.

Maailma muuttuu ja me sen mukana. Mutta Suomessa kasvonsa peittäviä mellakoijia ja nimettömiä nettivihan levittäjiä en kyllä koskaan tule ymmärtämään.