Oi jummelååda millainen työviikko on takana.
Ylitöissä ja aikaisemmin töissä ja naputtelua naama punaisena...
Mutta pitää olla onnellinen, minullahan on työpaikka.

Voi perkele, että toi kidutushiha ja hanska on v-mäisiä.
Ne haittaavat liikkuvuutta ja tarkkuutta ja hiertävät.
Mutta jos ne pitävät turvotuksen ja tulehdukset poissa,
niin niistä pitää iloita.

Kunto ei nouse vaikka kuinka yrittää, alaraajojen verenkierto on heikentynyt hormonihoidon myötä ja pohkeet on koko ajan solmussa ja suonenveto lurkkii koko ajan nurkan takana. Särkee...
Mutta ajattelepas niitä, joilta on raajat amputoitu. Niillä vasta hankalaa onkin.

Mä yritän parhaani mukaan toipua raskaista syöpähoidoista.
Niin, mutta ajattele niitä, joilla on parantumaton syöpä tai kuolleet syöpään.

NIIN MUTTA!!!
PERKELE!!
Jos musta tuntuu tänään vittumaiselta, niin musta tuntuu vittumaiselta. Ei siinä koko lopun maailman surut ja murheet lohduta pätkääkään. Anna mun hetki rypeä ja olo menee ohi. Sit mä taas jaksan ajatella sitä muuta maailmaa .