Mun näkemys, joka perustuu osittain lääketieteelliselle faktalle, osittain kuulopuheille ja suurelta osalta kokemukseen...

Syöpää hoidetaan leikkauksin, solumyrkyin ja sädehoidoin. Kaksi viimeisintä todellisia myrkkyjä, joiden annostus lasketaan maksimiperiaatteella: kylmästi sanottuna: niin paljon kuin potilas kestää kuolematta. Myrkkyjen tarkoitus on tuhota kaikki pahat solut, mutta koska ei vielä pystytä kohdentamaan kaikkea niihin pahiksiin, niin myös osa hyviksistä kuolee. Poistetaan se paha ja estetään sen, ja hyviksien, uudelleenkasvu. Pahimmat sivuvaikutukset tuntuvat ja näkyvät lähes heti. Niihin saadaan vahvoja lääkkeitä (jotka aiheuttavat lisää sivuvaikutuksia).

Hoidot loppuvat ja potilasta kannustetaan elämään niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. Mutta voisi tietysti myös muistuttaa, että myrkyt jatkavat tuhojaan vielä muutavan vuoden. Se mikä on "rikottu" ei ihan heti "korjaannu", kun myrkyt estävät sen. Yksinkertaistettuna: karvat kasvavat mutta kroppa itsessään on vielä risa, menee vieläkin risammaksi eikä oikein pysty ehjäämään itseään.

Estolääkitys ja em. myrkyt tekevät liikunnasta tuskaa. Koivet ei saa happea kun verenkierto on häiriintynyt. Portaat ovat yhtä helvettiä. Kunto ei nouse, kun kroppa ei oikein palaudu. Nukkumisrytmi on sekaisin, heräät aamuyöstä ja/tai et saa aivoja sammumaan illalla. Kipu jossakin kohtaa kehossa on niin jokapäiväistä, ettei sitä enää huomaa. Kompressiohiha/hanska rajoittaa liikkuvuutta ja tekee elämän epämukavaksi. Kynnet risahtelee rikki puolesta sormesta ja palat irtoilevat hampaista. Vatsa harvemmin enää toimii normaalisti ja kaikki ruoka/juoma ei vieläkään maistu "normaalilta". Torson toinen puolikas on ihan naurettava ja suuret alueet tunnottomat tai kipuilevat tai keräävät nestettä tai kehittyy ruusutulehdus johon syödään 4-6 viikon tömäkkä antibioottikuuri.

Ja tähän soppaan vielä se oma korvienväli.
Väittäisin, että vuoteni on ollut hiukan haastava :)

Tack o förlåt! Välillä on pakko oksentaa totuuksia..