Oi joulua!
Ja kohta se on ohi..

Meillä vietettiin, kuten meillä yleensä vietetään:
Rauhallisesti hyvän ruoan ja juoman kera.
Tyttäret ja anoppi viettivät kanssani aattoa ja "vieraat" jäivät yökylään.
Pieni ikävä kalvaa kun nuorin on työharjoittelussa merillä, eikä päässyt kotiin.
Ja aloitettiin syömingit vähän myöhemmin, koska vanhin tytär oli töissä Hesassa klo 18 asti.
Naljailin, että pukki saa tulla myöhemmin ja jäädä meille yöksi..voi nukkua vaikka anopin kanssa :)

Mutta kyllähän sitä kuitenkin kerkesi ähkyn itselleen syödä!

Mun anoppi on mainio pakkaus.
Tai siis se on mun ex anoppi, mutta myös tosi rakas ja tärkeä ystävä. Ollaan kummatkin itseppäisiä muuleja, jotka ei aina suostu taipumaan vaan otetaan yhteen melko kuuluvasti. Mutta aina sovitaan!
Ja ollaan todettu, että on helpompi elää kun saa puhua suunsa puhtaaksi.

Anopille on aina keskusteluissa tärkeää tietää, mihin sukuun kukin kuuluu. Kuka oli jonkun isä ja äiti ja isovanhemmat ja vielä parempaa, jos tietää vielä ammatit ja asuinpaikat. Olemme muksujen kanssa naureskelleet tälle, mutta tänä jouluna mä sain kyllä aikamoisen ahaa-elämyksen.
Kävi nimittäin niin, että tämän vuoden Lucia neidot valittiin ja huomasin, että tunnen naapuripitäjien Lucioiden vanhemmat, mutta oman kylän neidosta en tiedä kenen tytär hän on...
Ja nyt hymy pois siellä, koska itse tunnistin anopin itsessäni!!

Voitte arvata sitten kun kaksi tälläistä "älykköä" vatsat täynnä ja muutaman viinin jälkeen keskustelee kylän juoruja, että siinä saavat isät, äidit, isovanhemmat ja heidän pihansa ja kissansakin kuulla kunniansa :)
Ja muksut katoaa takavasemmalle ja mutisevat sen maagisen ratirimpsumme "...no se, joka asui siinä mutkassa, siinä punaisen talon vieressä, kyllä sä tiedät, siinä missä Kallen veli Ville, se taksikuski, ajoi Maijan kissan yli joskus 60-luvulla.."
Oi niiiin tuttua ja turvallista :D

...Ja tämäkin taas anoppimainen juttu: minulta kun unohtui se varsinainen juttu kun innostuin kertomaan anopista...mitähän mun piti?

**********