että kun musta aika jättää,
niin kannattaa käydä läpi kaikki kirjantapaiset ja vihkoset,
koska niistä hyvin monissa on mun ajatuksia.
Kertomuksina.
Runoina.
Välillä näkee käsialasta, että viha on ollut suunnaton
tai rakkaus
tai suru
ja välillä voi aavistaa mun nauraa räkättävän.
Toisissa papereissä näkyvät kyyneleet,
välillä on ollut niin kiire kirjoittaa, että sanoista puuttuu kirjaimia.
Kirjuuttaminen on aina ollut mun sielun terapiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti