Korvien välinen surina

Välillä on iltoja, jolloin olen ihan katkipoikkipuhkiväsynyt, mutta sisäinen räpinä ei vaan hiljene ja lakkaa ja nukahtaminen on hankalaa.
Tai jos vaikka nukahtaakin niin jo hetken kuluttua on taas hereillä ja miettii sen tuhannen projektia.
Eikä kyse ole siitä, että huolet painais.
Tai että olis jotakin jäänyt kesken tai tekemättä.
En ole vielä oikein löytänyt syytä tähän.
Tytär ja ex-duunikaveri syyttävät netissä surffaamista ja blue lightia.
Sytojen aikoihin oli paljon näitä öitä ja opin, että en vilkuile kelloa enkä hermostu olotilasta.
Uni tulee kyllä jossain vaiheessa.
Nyt tietysti kun on taas työelämässä nää tälläiset yöt vaikuttavat myös työtehokkuuteen.
Työpäivä tuppaa takkuamaan...

Ulkona liikkuminen, urheileminen ja touhuaminenkaan eivät aina auta. Ja treenaus liian myöhään illalla usein saa mut näkemään ihan hulluja unia.
Tiedän yhden asian, joka laukaisee tilanteen tehokkaasti, mutta sen tekeminen itsekseen ei välttämättä ole niin antoisaa.
Pitäisköhän vaan tehdä niin kuin nuorena tyttönä:
Musiikkia peliin!