Tiistai on toivoa täynnä.

Yö jäi lyhykäiseksi konsertin vuoksi ja tiesin, että päivästä tulisi kova.
Duunista suoraan vikalle espanjan tunnille.
Luin pääsiäisen aikana ihan kunnolla tekstejä ja fraaseja ja taivuttelin verbejä.
Preppasin itseäni varten ja meidän "pientä koetta" varten. Ja kannattihan se.
Nyt verbit taipuvat.
Ja käännöksetkään ei menneet ihan huonosti.
Mutta prepositiot meni kyllä penkin alle.
Ja kun verbit oli tarttuneet aivolohkoihin, niin numerot olivatkin pudonneet pois...
Mä aina lohduttaudun sillä, että muutkin kielet on tarttuneet, niin eiköhän tämäkin.

Sovittiin muutaman opiskelijan kanssa, että tavataan ihan espanjakielen merkeissä kesän aikana ja vaihdettiin puhelinnumeroita ja lyötiin lukkoon eka treffauspäivä ja paikka. Muutoin kyllä ruostuu ja kangistuu koko epsanja!

Ja kun tunti loppui, mun olis pitänyt jo olla ekalla juoksutunnilla :)

Inbody-mittaus kertoi karun totuuden, mutta tulos ei ollut yllätys, kyllähän mä tiedän ihan ilman mittauksiakin kuin paljon pitäis pudottaa ja missä on kropan heikkoudet.
Mutta just näitä nyt lähdetään tälläkin työstämään.
Ja jaksoin mielestäni hyvin!
Vetäjät on tuttuja ja inspiroivia ja ryhmässä liikkuminen antaa taas erilaista potkua!

Ja himaan
Sauna päälle ja ulos pesemään auto.
Yksi ihania kevään tuoksuja on autonpesuaine!
Ja saunaan ja safkaa vasta yhdeksän pintaan...

Sit loppui virta kokonaan.
Akku niin tyhjä että huhhu.

Eikun koisimaan....muttamutta...

Kroppa ja nuppi eivät irroittaneet otettaan tajunnasta.
Pyörin bunkassa kuin pikkupennut.
Oli kuuma. Oli jano. Tuli kylmä.
Ja sit tuli pissahätä. Ja kylmä. Ja jano...
Jossain vaiheessa taju lepatti ikkunasta ulos, mutta vain hetkeksi. Kolmelta taas - ping - heräsin pyörimään.
Seksi löisi tajun kankaalle, mutta sen harrastaminen yksin ei ole niin houkuttelevaa.
Ei huolia. Ei junnaavia ajatuksia.
Ei mitään muuta kuin naurettava unettomuus.
Viideltä vielä katsoin kelloa.
Jossain vaiheessa sit taas simahdin, koska olisin voinut vipata puhelimen seinään kun herätys pärähti soimaan.
Silmät täynnä unihiekkaa, mutta ei auta.
Töihin vaan.
Ja illalla Pilates.
Tekee hyvää vanutella ihan kunnolla.
Jos nyt vaikka kroppakin tajuais, että antaa tajun mennä.
Katsotaan kuin käy....