Herään.
On pilkkopimeää ja hiljaista.
Jotain pientä sateen lirinää kuuluu ja
tietty toi "laulava" jääkaappi ajoittain.
Mietin, mikä aisteistani on minulle tärkein.
Toisaalta, mikään niistä ei ole ylimääräinen!

Koen tuoksut tosi voimakkaina ja ne voivat sytyttää
tai sammuttaa
tai tuoda muistoja
tai saada nauttimaan
tai yökkäämään.
Lisäksi tuoksut vaikuttavat makuaistimuksiin.

Koen myös maut tärkeiksi.
Se miltä joku (ihminen/ruoka) maistuu on minulle tärkeää. Sytostaatit saivat kaiken maistumaan paskalle,
joten tiedän vähän mistä puhun.
Suuteleminen on uskomattoman hieno tapa tuntea, miltä toinen maistuu.
Suuteleminen on taidetta, siitä voin joskus kirjoittaa ihan oman jutun ;)

Kuulo onkin siten ihan oma luokkansa.
Musiikki.
Puhe.
Ääni.
Hiljaisuus.
Linnut, luonto, tuulen humina, hiljainen kuiskaus, huokaisu, nauru, huuto....
On tärkeä, on todella tärkeä!
Se on tainnut tulla selväksi jo monessa jutussa.

Tunto ja kosketus.
Koskettamalla minua, antamalla minun koskettaa sinua, kerrot itsestäsi paljon!
Kosketus on minulle erittäin tärkeä.
Tuntoaisti on todella tärkeä.
Enkä nyt puhu pelkästään seksuaalisesta koskettamisesta, minä olen "räpeltävää lajia", halaukset ja koskettaminen ovat minulle aina tärkeitä.
Halaamalla kerron välittäväni.

En minä pysty näitä laittamaan mihinkään järjestykseen.
Ovat kaikki ihan helvetin tärkeitä.
Ja kuitenkin tiedän, että näitä ilmankin voi elää.
Ja arvatkaapa, missä tilanteessa kaikki nämä aistimukset toimivat satasella samanaikaisesti...