Joskus alkukantaiset vaistot ja tunteet lyövät turpaan järkeä ja logiikkaa ihan täysillä.
Ja vaikka ymmärtää mitä on tapahtumassa niin sille ei aina vain voi mitään. 
Oletan, että näin käy kun kauhu tai pelko ottaa vallan.
Ja tiedän, että halu ja rakastuminen ja viha tekevät sen.
Ja eloonjäämis- ja suojeluvietti voivat sokaista järjen.
Mutta, että kutsu terveystarkastukseen terveysselvityksineen ja laboratoriokokeineen saa minussa aikaiseksi todella voimakkaan reaktion on aika outoa.
Luulisi, että minä jos kuka ymmärrän kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Että minä olisin iloinen, että tutkitaan.
Järkihän sen jo sanoo...
Mutta ei!
Kyselylomakkeeseen vastaisin mieluiten: "vttuako se sulle kuuluu" ja neuloja en siedä enää ollenkaan. 
Mua on tökitty neuloilla ihan tarpeeksi ja hyvät suonet tuhottu sytostaateilla. 
Ja torson oikea puoli leikelty tunnottomaksi ja säteilytetty koppuraksi.
Ja taasko pitää kertoa koko tarina alusta loppuun jollekin ventovieraalle hoitsulle?
Suoraan sanoen: mulla on fyysisten vammojen lisäksi todella paha asennevamma!
Eli eikun työstämään ;)