Tänään on taas pää täynnä kaikkea turhaa.

Nukuin huonosti ja jännitin verikoetta.

Ajattele, minä, vanha verenluovuttaja!

Mutta kun sytopaskat on haperoittaneet ennen niin hienot suonet lähes olemattomiksi ja oikeata kättä ei saa käyttää, niin on ihan päivästä ja hoitsusta kiinni, että onnistuuko vai ei.

Onneksi oli hyvä hoitsu.

Ja päivä.

Duunissa vääntäny naama punasena taulukoita asiakkaan vakuutuksista.

Kas kun on instansseja,  joilla on vakuutuksia enemmän kuin minulla sormia ja varpaita, eikä sellaisten kokonaisuuksien haltuunottaminen aina ole tuskatonta.

Tää sattuu olemaan erittäin tuskallinen tapaus.
Minulle.
Ongelma on korvieni välissä, ei asiakkaassa.

Aamusta onneksi pukkaa mukavaa viestiä ystävättäreltä, joka on läpikäynyt aikamoisen leikkauksen.

On hyvillä mielin ja toipilaana kotona ja toivon koko sydämestäni, että kaikki menis niin kuin Strömsössä.

Hän on vahva nainen ja minulle erittäin rakas.

Päivällä työn ohessa muutama tunti tyttären ääntä radiossa. Kiitos korvanapit ja puhelin!

Toinen tytär on työhaastattelussa ja poika on tulossa yöllä kotiin.

Älytön kiirus kotiin ja syömään ja jumppaan, jossa 12 tunnin juoma/ruokapaasto aiheuttaa niitä -ah niin ihania- suonenvetoja.

Että voi pikkujutut sekoittaa koko kropan. 

Mutta vetäjä on ihan super ja saa minut kerta kerran jälkeen ylittämään itseni.

Onneksi en ostanut lippua huomiseen Halestormin keikalle, enhän mä jaksais raahautua Isolle Kirkolle ja valvoa yli yhdeksään...

Jumpasta tulee sellainen hyvä fiilis.

Surina päässä rauhoittuu.

Koko akka rauhoittuu.

Olisin ihan valmista kamaa jo klo 8 mennä nukkumaan.

Ja nyt olen tankannu nesteitä niin että ens yö menee varmaan vessassa juostessa....

Mut hei - elämä on

And I love it!