Välillä mä mietin liikaa, mitä kukin ajattelee mun teksteistä. Miten joku tulkitsee kirjoittamaani,

tai miten joku voi loukkaantua siitä, ettei ole mukana mun sepustuksissani.

Kaikkia ei voi huomioida kaikessa.

Ja toiset on lähellä sydäntä ja toiset sydämessä.

Noin pääsääntöisesti voin vain todeta, että rakastan ihmisiä. Rakastan nauramista, oman itseni likoon pistämistä, avoimia keskusteluja ja rentoa yhdessäoloa.

Rakastan ihmisiä, jotka nauraa kunnolla ja saa minutkin räkättämään.

Vitsailen välillä, että olen varmasti edellisessä elämässäni ollut rehevä ja rempseä majatalon emäntä (tai h-house madam). Jos voisin, keräisin joka viikonloppu pöytäni ympärille rakkaitani ruokapatojen ja hyvien juomien ääreen. Ois aivan mahtavaa.

Mutta nykyään kaikilla on kiire. 

Pitää olla aktiivinen ja urheilullinen ja pitää saada kutsu viis viikkoa ennen happeninkiä....mä olen enempikin sellainen "tule nyt, tule sellaisena kuin olet"-tyyppi.

Eikä tartte olla vimpan päälle. Ei tarvii olla kolmea pikkuleipää ja kakkua ja suolaista, vähempikin riittää.

Aivan ihanaa, että vielä on olemassa muutamia tuttavia, jotka soittaa ovikelloa ja ilmoittaa, että "moikka, tulin kahville!". Kämppä saattaa olla sekaisin, mutta kahvia/teetä löytyy aina. Ja lämmin halaus <3