Mennään uimaan!

Ja kyllä.
Tänään uudelleen.
Pahin mahdollinen keli: tuulee ja sataa jäätävää vettä.
Ei helpolla löydy sanoja,
joilla motivoida itseään pukeutumaan uimapukuun,
kun jo vaatteet päällä ulos meno tuntuu vittumaiselta!
Mutta niinhän se on,
itsestäni se on kiinni.
Eikun menoksi.
Ja sade taukosi sopivasti.
Aurinko katseli kalpeana pilvien raosta
ja minä menin avantoon.
Hetken huohotettuani päästin irti kaiteesta
ja lähdin uimaan.
Oi hyi helvetti, että tuntui kylmältä.
Ajattelin rauhoittaa hengityksen ja pulssin seisomalla hetken, mutta jalat ei ylettäneetkään pohjaan!
Miten helposti aivot ja kroppa onkaan sitä mieltä,
että NYT ON PANIIKKI!!!
Hetken jo meinas ihan oikeesti tulla suru puseroon,
ennen kuin sain vakuuteltua itselleni,
ettei ole mitään hätää.
Kaikki ok.
Hengitä normaalisti.
Ota iisisti.
Muutama uintiveto ja jalat ylettävät taas pohjaan...
Onneksi ranta on tuttu.
Onneksi olen aikaisemminkin ollut avannossa.
Juuri tälläisten hetkien vuoksi
olisi hyvä olla kaveri mukana,
järvessä tai rannalla....
Mutta hyvinhän se meni.
Ja ylös tullessa oli taas voittajafiilis
:)