Ystävän syntymäpäivä poingahtaa fb-feediin.
Mutta se ystävä istuu jo pilven reunalla.
Käväisen katsomassa hänen sivuaan,
muistelen hetken ja lähetän lämpimät toivotukset yläkertaan.
Toisen ystävän isä kuoli juuri.
Lähetin ystävälle viestin,
olen täällä, soita jos haluat puhua.
Muistan hyvin,
miltä äidin kuolema tuntui
ja isän.
Kaipaus helpottaa, muttei varmasti poistu koskaan.
Ajatukset vaeltavat ja mietin,
että jokainen päivitykseni voi olla viimeinen,
millaisen statuksen haluan jättää seinälleni viimeiseksi roikkumaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti